Sairastelua

Tänään piti aamulla soittaa töihin, etten pääse flunssan takia. Vaikka onkii maanantai, mieluummin olisin töissä ku kipeenä sängyn pohjalla. Tän päivän suunnitelmii kuuluu siis netflix, basilikateetä ja herkkuja! Piti käyä hetki sitte lähikaupassa, ja oli vähä rankkaa tallustella kipeenä noit ylämäkiä.. Ei kuitenkaa tullu yllätyksenä että saan flunssan, koska opettajat varotteli jo viime viikolla että sitä on nyt paljon liikkeellä Alpha Centressä.


Viime viikolla kuitenkii ehti tapahtua vaikka mitä.  

Lapset edelleen testailee, millon menetän hermot. Jos luokassa on sekä minä että opettaja, on kaikki hyvin ja molempia totellaa. Mut auta armias kun opettaja lähtee.. Oon vastaanottanu jo muutaman lyönnin, sekä sakset heitettynä terä edellä miua kohti. Jälkimmäisessä oppilas tais kuitenkii tajuta, kuinka pahasti olis voinu käyä, jos sakset oliskii osunnu joko miuhun tai johonkuhun muuhun. Edellä mainitut tapaukset on kuitenkii onneks aika ääripää-esimerkkejä. Useimmiten lapset ei vaan tottele, vaan joko esittävät nukkuvaa, pelleilevät tai koittavat ärsyttää.


Yhtenä päivänä havahduin siihen, miten paljon huumeet vaikuttaa täällä lasten elämään - vaikkeivat itse niitä käyttäisikään. Eräs viereisen luokan oppilas alkoi yhtäkkiä aamulla itkemään, mutta tuli surkea olo, kun en ymmärtänyt minkä takia hän itkee. Kerroin tästä kuitenkin hänen luokkansa opettajalle, joka meni sitte juttelemaan ja lohduttamaan. Hieman myöhemmin kuulin, että lapsi oli itkenyt, koska hänen sisaruksensa olivat varastaneet hänelta rahaa. Ja tämä sen takia, että sisarukset saisivat ostettua huumeita. Tällainen varastaminen ei ole kuulemma harvinaista, vaan myös vaatteita saatetaan myydä ilman tämän lapsen lupaa?



Perjantaisin Alpha Centressä on aina hieman rennompi päivä - oppilaiden ei tarvitse käyttää tavallista koulupukua, vaan heillä on tällöin päällä urheiluvaatteet (valkoiset shortsit ja punainen paita) tai omat vaatteet kotoa. Perjantaisin, kuten kaikkina muinakii päivinä, pitää kuitenkii olla olkapäät peitettynä. Välillä käydään viereisellä urheilukentällä pelaamassa koripalloa ja jalkapalloa, mutta hihattomalla paidalla ei ole mitään asiaa poistua koulun alueen ulkopuolelle. Yhtenä perjantaina yks oppilaista itki, kun äiti oli käskenyt laittaa topin päälle aamulla. Kyseinen lapsi siis rakastaa urheilua, ja vanhemmatkin kyllä tietävät koulun säännöt, joten ihmettelin äidin tekemää asuvalintaa..

Viime perjantaina tehtiin saippuaa. Eräs opettajista oli puhunnu siitä jo aiemmin viikolla, mutta olin kuullut soapin sijasta soup, eli keitto... Aamulla näin yhden oppilaan repivän kasvin lehtiä pahvilaatikkoon ja kysyin mihin ne on tulossa. Oppilas sanoi, että se selviää kun menen katsomaan koulun saliin, mitä valmisteluja siellä tehdään. Oletin siis koko ajan että kyse on nyt sitte jostain nokkoskeiton tapasesta jutusta.. Olisitte nähny miun ilmeen ku menin saliin ja pöydällä oli vaan öljyä, vettä, jotain pieniä pulloja ja syövyttävää ainetta :D Hetken siinä mietin et tätä keittoa en kyl haluu maistaa, mut sitte tuli maalaisjärki esiin ja tajusin mistä on kyse.

Saippuan tekoon sai myös oppilaat osallistua tosi hyvin ja kaikki selvästi nautti siitä. Pienissä pulloissa oli esim. kookosöljyä ja kirsikan tuoksua, joista saatii hyviä tuoksuja saippuaan.

Alla olevissa kuvissa vasemmalla juuri tehtyä saippuaa, jonka täytyy antaa olla 3 viikkoa tuollaisessa puulaatikossa kansi päällä. Oikealla valmista saippuaa.

 

Loppupäivä menikii sitte rennoissa tunnelmissa, osa lapsista leikki, osa kuunteli musiikkia tableteilta ja osa ihmetteli kilpikonnaa. Ennen kotiinlähtöä koululle tuli vieraita: 4 aikuista kertomaan oppilaille Jumalasta. Oppilaat kuuntelivat kiltisti ja myös lauloivat mukana. Mielestäni oli hieman ahdistavaa, kun yksi aikuisista alkoi kyselemään oppilailta, haluavatko he olla Jumalan kanssa ystäviä. Nainen tuli todella lähelle lasten kasvoja ja kysymys oli hieman hyökkäävä.. Yksi lapsista ehkä pelästyikin tätä ja sanoi ei, vaikka varmasti olisi halunnut sanoa kyllä. 

Yksi opettajista omistaa kilpikonnan, joka vierailee aina silloin tällöin koululla :) Meidän ensikohtaaminen oli hieman erikoinen, kun luulin ensin että kyseessä on vaan joku lelu, mutta yhtäkkiä se liikuttikin jalkaa!

Jokapäiväinen maisema, kun kävelen koululta kaupunkiin bussipysäkille

- Ansku (Pahoittelen että osa tekstistä on tosi pientä, tietokone ei suostu yhteistyöhön :( !! )

Sulphur Springs

Dominicalla sijaitsee monta aktiivista tulivuorta, mutta ne eivät ole onneksi aiheuttaneet vaaraa pitkään aikaan. Maaperästä kuitenkin huomaa, että tulivuoret ovat toiminnassa. Käytiin kattomassa yhtä todistetta tästä lauantaina. Tässä meijän kylässä sijaitsee sellaset Sulphur springs, elikkä sellaset rikki lähteet. Rikkiä siis esiintyy yleensä tuliperäisten aluiden maaperässä.  Google Mapsin mukaan tästä meijen kodista sinne kävelis vähä alle puolessa tunnissa, mutta koska me ei ikinä osata mennä iha helpoimman kautta niin päädyttii ottamaan vähä pidempi kävely vähä vaikeemmas maastossa. Tää oli kuitenki ihan hyvä "päätös", sillä tää vaihtoehtotie osoittautui tosi mielenkiintoseks ja kauniiksi. Tultiin takas tätä helpompaa reittiä, eikä se ollu kyllä yhtään niin hieno kun meijen maisemareitti.

~~Ensin aateltiin, että minnehän päädytään kun lähetään tällasia polkuja tallailemaan, mutta tosiaan oli tosi hyvä valinta. Matkall sai ihastella mahtavia maisemia! Noi vuorenhuiput o niin hienoja!! Joka paikassa rapis kokoaja, koska tääl on tosiaa niitä liskoja iha joka nurkassa.~~

~~Täällä menee tällasia "Waitukubuli national" reittejä. Näitä reittejä on yhteensä 115 mailin verran. Monet reitit vievät läpi kylien tai johdattavat vuorien huipulle. Näitä reittejä on ympäri Dominicaa. Täytyis käyä kävelees. Nyt ei menty kävelees tollasta reittii pitkin, mutta yks tällane lähtee siis ihan tästä meijenkii vierestä~~

~~Paikalliset pääsee tonne varmaanki ilmaseks. Näin ainaki luullaan. Meiltä tonne alueelle pääsy makso sellaset 13 XDC, mikä ei oo siis paljon mitään euroina. Mietittiin vaan, että tollasta aluetta vois hyödyntää kyllä paremminkin, mutta turismi on kyllä vasta kasvamassa tääl Dominicalla, että ehkä tulevina vuosina tääki tulee olemaan vielä isompi juttu!~~















~~ Altaita löyty muutamia ja päädyttii sit pääaltaaseen (ei oo tää kuvissa oleva), koska se näytti meistä turvallisimmalta :D Ihanan värisiä nää kaikki altaat oli, näyttää ihan kuravedeltä. Oikeestihan vesi ei kuitenkaan ole likaista, vaan rikki värjää veden tollaseks oranssihtavan ruskeeksi. Vesi oli todella lämmintä ja hiki tuli, kun ilmakin oli aika kuuma.

Tää on (ilmeisesti) maalla olevista eläimistä ötököistä myrkyllisin? Vastaa meije kyykäärmettä. 

Youth Development Division's evaluation & planning retreat

Day 1 /16th/

Maanantaina lähdettiin siis meijän harkkapaikan tällaseen arviointi ja suunnittelu tapahtumaan neljäks päiväks. Meillä ei ollu alkuu mitään tietoa, että mitä tää mahtaa pitää sisällään. Lähettiin YDD (Youth Development Division) toimistolta ajelemaan tollasella pikkubussilla Portsmouthiin, Carbritsin National Parkiin. Eli käytännössä ajeltii lähes saaren toisesta päästä toiseen. Tähän matkaan menee normaalisti parisen tuntia, mutta ei myö kyllä taaskaan ihan kahta tuntia matkustettu.

Ku ajeltii tänne päi matkalla näky kovasti viime vuotisen Erika-myrskyn aiheuttamia tuhoja. Jokien vesi oli nousuut ja vienyt mukanaan useamman sillan. Monesta kylästä vedet olivat tulvineet niin, että kylien autot olivat valuneet veden mukana meren pohjaan. Moni perhe oli menettänyt kaiken omaisuutensa ja ihnisvahingoiltakaan ei vältytty. Aivan kamalaa! Onneksi kylät ovat selvinneet tästä ja päässeet jaloilleen. Täytyy olla tyytyväine, että meillä ei Suomessa ole tällasia myrskyjä.

Scotts Headin luota iha pohjosee

Välillä mietin miks näillä täällä ees on aikatauluja kun ne eivät ikinä pidä :'D Eka päiväki aloitettii myöhässä. Meijän iltapäivän agenda oli käydä läpi kuinka eri Youth divisionin projektit olivat viime vuonna onnistuneet. Eka päivä kesti siis jostakin 10.30-18. Välissä syötiin ja pidettiin yksi kahvitauko, mutta muuten se oli asiaa kokoaika. Täytyy sanoa, että se on aivoille aika raskasta. Tähän englannin murteeseen menee aikaa totuttautua ja uuden tiedon prosessointi vie aina aikaa.

Onneksi meillä on ihan kivat nukkumapaikat täällä. Ollaan kaikki samassa huoneessa, tai no naiset omassa ja miehet omassa, nukutaan kerrossängyissä. Tulee sellainen retkeilyfiilis tästä. Tää on joku brittien (ehkä) rakentama paikka. Ilmeisesti yks turistirysä täällä? Mutta kaunista tääl ainakin on. Tääl o joku hassu vesi systeemi ett illalla ei tuu enää vettä?! Että kivoja vessareissujaki kun vessaa ei voi vetää! :'D

Tällaseltä näytti meidän majoitus;
kerrossänkyjä vieri vieressä

~Elli


Day 2 /17th/

Toinen päivä alkoi, kun porukka alkoi heräilemään ennen seitsemää. Seiskalta olis alkanu aamupala, mut voitte kuvitella, et eihän se sillon alkanu :D Puoli tuntia myöhässä alotettiin aamupala ja heti sen jälkeen alkoi taas esitykset. Aluksi oli arviointia menneestä vuodesta ja myöhemmin jatkettiin tulevien ohjelmistojen esittelyillä. Tämä päivä olikin melko rankka; vähän kahdeksan jälkeen aamulla alotettiin ja lopetettiin viiden aikoihin iltapäivällä. Välissä oli kaksi taukoa. Omalta osaltani voin sanoa, että keskittyminen alkoi lopuksi olla aika kadoksissa, vaikka asia olikin mielenkiintoista! On silti raskasta koittaa englanniksi (tää murre on vieläkin paikoitellen hankalaa ymmärtää) kuunnella monta tuntia ja monta esitystä.

Esityksistä sai silti paljon irti ja niissä oli hyviä pointteja! Mielenkiintoista kuulla nuorisotyöstä eri maan näkökulmasta. Projektit kuulostavat kyllä hyviltä ja ihan hyvin voisi jotain Suomeenkin täältä tuoda! :)

BREADFRUIT
(On muuten hyvää paistettuna!)

Illalla koettiin hiukan jännittäviä hetkiä, kun lähdimme Portsmouthin Youth centeriin suihkuun (vettä ei siis tuu iltaisin, niinku Elli jo mainitsikin). Menomatka meni hyvin ja suihkussa pääsi käymään, vaikka vesi hiukan viileetä olikin. Vessaan en Youth centerillä uskaltanut, koska Elli kerto nähneensä vessassa "mukavan" kokosen hämähäkin. Ei kyllä kiinnostanut edes katsoa minkä kokonen yksilö oli kyseessä...

Suihkuhommat hoidettuamme hyppäsimme autoon ja kuskiksi lähtikin eräs toinen kuin menomatkalla. Alku meni mukavasti, mutta kun pääsimme National parkin alueelle, alkoi jännät paikat :D Tie on kapea ja kuoppainen ja melkein heti tien reunasta lähtee kunnon rotko. Noh, ajoimme mäkeä ylös (jo tässä kohtaa katselin rotkoa ja mietin, et "jooh, mukava pudotus") ja sitten vastaan tuleekin auto... No hetken siinä sit oottelimme Ellin kanssa, että mitä tapahtuu. Pelko oli, että lähetään peruuttamaan ja siitä ei kyl ois hyvää seurannu. Onneks auto sit siirty ja tuttujahan siellä oli. Koitettiin jatkaa matkaa, mutta jotenki auto lähti taaksepäin pari metriä kunnon vauhdilla ja sydän jätti aika monet lyönnit välistä. Toisesta autosta tuli yksi ohjaajista ulos ja ehdotti kuskin vaihtoa. Kuski vaihtu ja päästiin turvallisesti takaisin! On tääl tiet ja liikenne välillä niin hurjaa... Mut ehkä tähänki tottuu jotenkin :D

Väsymys oli illalla ihan kiitettävää luokkaa. Aivot taitaa tehdä aika paljon hommia kuitenkin, vaikka fyysisesti ei mitään raskasta tehdäkkään :D

-Maikku


Day 3 /18th/

Tuoll oli hurja määrä tällasii liskoi

Kolmas päivääää!! Tääl on ollu ihan kivaa jooo ja ollaan saatu sikanaa uutta tietoa, mutta henkisesti on niin väsyny ku nää päivät on ollu niin tiiviitä ja jatkuva sosiaalinen tilanne päällä. Tänään käytiin läpi YDD tapahtumakalenteria tulevalle vuodelle. Ja sitte voin myöntää, kun oon niin huono nimissä, mutta iltapäivällä päästii tapaamaan Dominican ministry of youth, sports, culture and constituency empowerment Justina Charles, National youth council (jonka nimeä en nyt löydä mistään) ja permanent secretary in the Ministry, jonka nimeä en myöskää valitettavasti nyt löydä mistään. En nyt tiedä meniks nääkään oikein, mutta anteeksi tästä.

Meije iltapala vai aamupala vai välipala?

YDD johtaja tarjosi meille opastetun kierroksen täällä Porthsmouthissa, että vähä nähtäis pohjoispuolenkin maisemia. Myö ajeltiin hetkonen pitkin kaupunkia jonka jälkeen dominicalaiseen tapaan käytiin yhdillä illan painikkeeks. Harvemmin on pomot tarjoilleet viskiä. Syötiin myös jotain todella ällöä, en halua ees aatella tätä asiaa enää. Toivon mukaan kuulin väärin, mitä nautittiin, mutta tulipas kokeiltua.

Johtaja kertoi, että tokavikanapäivänä ihmiset järjestävät erilaisia esityksiä. Oltii jo ett mitä oikee aijotaa tehä?!?! Päädyttii lopulta, että oltais esitelty letkajenkka porukalle, mutta ei tääl mitää tollasta tekemistä ees ollu. Jengi lauleskeli vaan karaokea yläkerrassa ja toiset pelas tammea alhaalla. Saatii ihanaa grilliruokaakin vikan päivän kunniaks. Ps. Näitte perunasalaatti o ihanaa. Ei oo suolakurkkujaa. Täytyy jostain pölliä sen ohje!

Nyt pitkän päivän jälkeen aika käyä nukkumaan! Vielä viimoinen päivä huomenna, vielä jaksaa jaksaa. Ollaa menossa vähä vaeltaa, mitä ite ainakin ootan ihan sikanaan! Ootan kyllä kotiin pääsyki, koska tälleen introverttina tää monen ihmisen kanssa sosiaalisen leikkiminen ei oo helppoo. Onneks saatii perjantai vapaaks ni saadaa palautua Maikun kaa tästä matkasta.:)

~Elli


Day 4 /19th/

Lounasta vikalta päivältä;
tummempi kanaa ja riisia
ja vaaleempi kalaa ja riisiä

Vika päivä käynnisty vähän väsyneissä tunnelmissa. Ellin kanssa jaksettii valvoo edellisenä iltana jopa melkeen yhteentoista-kahteentoista. Aamu starttas siis samaan tapaan kuin edellisinä päivinä: aamupalalla. Aamupalan jälkeen oli ohjaajien reflektoinnin aika, käytiin läpi ongelmakohtia työyhteisössä ja keskusteltiin, miten niihin voisi puuttua. Huomattiin, että samanlaisia ongelmia löytyy Suomenkin työyhteisöistä. Reflektion jälkeen oli vähän välipalaa ja sitten katsottiin noin vartin mittainen video YDD:n toiminnasta. Sitten päästiinkin vähän liikkumaan!

Näköalapaikalla oli vanha tykki

Ohjelmassa oli siis parinkymmenen minuutin vaellus Portsmouthin näköalapaikalle. Eka vaellus meillä täällä Dominicalla! Vaikka matka ei pitkä ollutkaan nii kyllä siinä lämmin tuli ja syke nousi, kun matka oli koko ajan nousevaa, juurikkoista polkua. Huikeet oli maisemat ylhäältä! Koska sää oli kirkas, nähtiin myös hyvin naapurivaltio, Guadeloupe. Aika lähellä nää saaret ovat siis toisiaan. Takasin tullessa piti varoo, ettei vaan kompastu juuriin ja kiviin.

Kun tarkkaan katsoo, niin voi nähdä
 kaukana siintävän Guadeloupen

Vaelluksen jälkeen oli ruokatauko. Sitten olikin retriitin arviointi. Mekin Ellin kanssa saatiin (vai jouduttiin :D ) kertomaan oma kokemuksemme. Mahtavahan tämä kokemus oli! Upeeta nähdä, miten pienillä resursseilla nää ihmiset pystyy järjestään kaikkea mahdollista projektia ja tapahtumaa. Työntekijät tuntuvat pitävän työstään ja olevat ylpeitä siitä, mitä tekevät. Se on mahtavaa.

Mahtava reissu siis kaikenkaikkiaan, mut oli kyllä niin kiva palata takas Sourfriéren kotiin. Suihkusta ja vessasta tuleva vesi, oma sänky ja tietty Ansku ❤

-Maikku

Muumeja ja turkinpippureita

Huhheijjaa mitä työpäiviä alkaa olla. Vaikka ne kestääkii vaa sen 4h, ni on kyllä senkii edestä uuvuttavaa.. Lapset alkaa selvästi testailemaa rajojaa, minkä lisäks toisen luokan opettaja on ollu tän viikon kipeenä eli myös hänen oppilaansa ovat nyt meiän luokalla.

Eikä kyllä tarvi pelätä etteikö miulle vastuuta annettais. Tänää nimittäin miun luokan opettajalla oli jotakii menoa, eli jäin yksin lasten kanssa loppupäiväks. Noh, päivä ois voinnu olla kyllä pahempikii mut ei se ihan parhaimmasta päästä ollu. Samoja temppuja nääkii kyllä tekee mitä kaikki lapset, alko melkein naurattaa ku yks poika koitti ärsyttää toistelemalla kaikki miun sanomat lauseet. Voivoi, oon tehny itekkii sitä samaa joten ei toimi tähän likkaan... 😃


Toin Suomesta Muumi-värityskirjan josta lapset tykkäävät kovasti!



Päivän päätteeks muutama oppilas valitteli väsymystä ja nälkää, enkä ihmettele: koulussa on siis vaan 30min tauko koko päivässä, jonka aikana syödään muutama leipä/keksejä ja mehua tai limsaa. Maistatin muuten yks päivä opettajalla ja oppilailla Sisua, ja oli kyllä niin hyvät ilmeet! Yks poika ois kuitenkii halunnu jopa lisää, tais siis oikeesti tykätä?? Ollaan annettu myös meidän paikallisille kavereille lakritsia, sisua ja turkinpippureita. Ne ilmeet vasta hyviä olikii...





Tästäkii päivästä kuitenkii selvittii ja päätin töitten jälkeen lähtä rannalle makoilemaa. Käydään tässä ihan lähellä olevalla rannalla, Bubble beachilla. Siinä jonkuu aikaa makoiltuani aloin jo miettimää että sainko auringonpistoksen ku kuulen suomen kieltä.. Mutta ei, tapasin kaksi suomalaista, ketkä viettävät lomaansa Soufriéressa vielä muutaman päivän. On kyllä niin outoa kuulla omaa äidinkieltään täällä! Muutenkii täällä näkyy enemmän turisteja mitä olin ajatellu, suurimmaks osaks se kuitenkii johtuu risteilijäaluksista, jotka pysähtyy Roseaussa. 


Äsken sain tytötkii takas kotio. Oma aika oli ihan kivaa, mut on se kivempi olla näitten kaa täällä. ❤️

- Ansku

Nuorisotyötä Dominicalla

Meijänkään harkkapaikka ei ollut aivan se mitä ajateltiin sen olevan. Oltii siinä uskossa, että mennään ala-asteelle tekee  harkkaa, vähän niinkun apuopettajan pestiä. Meille selviski ekoina päivinä, että asia ei ookkaa näin. Mentiinkin tutustumaan sellaiseen Youth Centeriin. Nimensä mukaisesti tää paikka keskittyy auttamaan ja tukemaan lapsia ja nuoria. Pääasiassa järjestö yrittää antaa tarpeellisia tietoja ja taitoja, jotta nuoret pärjäisivät työelämässä, osaisivat etsiä töitä ja saisivat työpaikkoja. Oltiin todella iloisia tästä työpaikasta, koska täähän on jotain, mitä sosionomi oikeestikin voisi tehdä Suomessa.

Myö ollaa mukana sellasessa Life skills-projektissa, jossa keskitytään erityisesti syrjäytyneisiin nuoriin. Projektissa autetaan koulusta tipahtaneita, työpaikkaa vailla olevia, vankilassa istuneita tai muuten ongelmissa olevia nuoria. Heille opetetaan erilaisia taitoja. On sähkötöitä, käsitöitä, sosiaalisten taitojen opettelua ym ym. Projekti on alkanut syyskuussa ja jatkuu kesälle. Projektin lopussa nuoret pääsevät  eräänlaiseen työkokeiluun ja tavoitteena olisi löytää töitä mahdollisimman monelle. Meistä on upeeta, et tällanen mahdollisuus annetaan nuorille. Yksikin nuori sano meille, et kyllä tää on jo tähän mennessä häntä auttanut ja et tää on ehottomasti hyvä juttu hänelle. Eräs ohjaaja sanokin, että tää on niinku nuorille "toinen mahdollisuus" päästä takas yhteiskuntaan ja saada esim. töitä.

Projektissa keskitytään kuuteen erilaiseen taitoon

Toinen juttu missä ollaan mukana on Soufiėren ja Pointe Michelin 4H-kerhot. Nehän ovat tuttuja meille suomalaisillekin. Mie (Elli) olen vetänyt kerhoja nuoruudessani muutaman vuoden. Täällä 4H kerhot ovat hiukka erilaisia. Heillä on isompia projekteja kuin mitä meidän kerhoissa oli. Toki ei tiedetä millainen meno 4H-kerhoissa on nykyään Suomessa.

Oltiin jonkin tyyppisessä vuosikokouksessa, jossa oli jokaisen alueen eri 4H-tyyppejä mukana. Täällä kerhoissa istutellaan kasviksia ja myydään niitä, osallistutaan paikallisiin kilpailuihin (täällä noita kilpailuja olis vaikka muille jakaa), joita voi olla esimerkiksi ruoanlaittokilpailut tai karnevaaleissa oleva pukukilpailu. (Karnevaaleihin muuten palataan vielä! Se on iso juttu täällä)

4H esitteistä vähän kuvia. Kovin on tutun näkösiä

Esitettä esitettä...

Kaikki on uutta ja ihmeellistä (vieläkin). Ja siksi harkkapaikkaankin sisälle pääseminen vie hitusen enemmän aikaa kuin mitä se veisi Suomessa. Mä (Maikku) tein myös ekan harkan nuorten parissa ja voin sanoa, et vaikka eroja on näiden kahen maan välillä, niin kyl tää aika samanlaista työtä loppujen lopuksi on. Me ollaan rohkeena mukana kaikessa. Torstaina oltiin paikallisten nuorten kanssa istuttamassa kukkasia tienvarteen. Nuoret olivat koristelleet käytettyjä autonrenkaita ja niihin istutettiin kukkasia. Tääl käsite "kukkasiaki" o vähän erilaine ku meillä, kute allaolevasta kuvasta näätte. Nää myös istuttaa kukat hiekkaan. Luettiin jostaan, että ei voi käyttää multaa mielellää, koska itikat tykkää kosteista paikoista. Ihmeteltii vähä mite noi kukat menestyy tossa maaperässä, mutta ehkä ne sitte :D 

Meijen projekti näytti eka tältä tienvarressa...

Aseteltiin kukka-asetelmat hienosti kävelytien varteen

Näist tuli oikeesti tosi sulosia. Mullan sijasta
nää vaan käyttää hiekkaa, mutta kai se kukkane
siinäki elää.

Perjantaina oltii kirjastolla. Näillä on ihan hieno kaikille avoin kirjasto Roseaussa. Ei ihan tajuttu kuinka lainausmekanismi toimi, mutta ainakin se toimii. Kirjastolla meillä oli huumevalistusta. Siellä oli meneillää huumevalistus-tammikuu. Täällä alkoholi ja kannabis on, ainakin perjantaisen puhujan mukaan, suuri ongelma, kuten monessa paikkaa muuallakin maailmassa. Moni päätyy työttömäksi ja asunnottomaksi tämän vuoksi. Valistuspuhe oli viisas, siinä kehotettiin kuuntelemaan ja tutkimaan luotettavista lähteistä päihteiden vaaroista. Oli hienoa huomata, et täällä on tällasta valistusta ja et lapset ja nuoret oikeesti tuntu kuuntelevan ja miettivän näitä asioita. Ainakin kommentointi oli runsasta.

Valistuksen jälkeen lähdettiin Life skill-programmin tyyppien kanssa Roseaun Youth Centeriin. Tilat vähän erilaiset kuin mitä Suomessa Nuokkarit tai Nuorten tilat ovat. Tila oli lähinnä katoksellinen ulkotila, vaikka sisällekin pääsi. Täällä kuitenki on niin lämmin suurimman osan ajasta, et ehkä tollanen ulkotila on hyvä ratkasu. Päästiin pelaamaan shakkia (Suomessa Tammi). Myö hävittiin kummatkin yhdelle nuorelle, joka pelaili meidän kanssamme. Ehkä opitaan pelaamaan sitä vielä paremmin, 3kk aikaa harjoitella. Tarjottiin nuorille lakritsia, jota oltii tuotu Suomesta. Aika monelle maku oli melko omituinen, mutta yksi nuori pyys jopa lisää, sano, että oli hyvää! 

Maanantaina myö lähetään jollekkin hmm... mitenhän sen suomentais... jonkin sortin kehittämispäiville? Jossa on Youth centerin väkeä. Nää kestää kolme päivää ja yövytään jossakin muualla ja ja ja, kuulostaa jännittävältä. Innolla ootetaan, et mitä siel sit loppujen lopuks oikeestaan tehään. Tää on varmasti myös ammatillisesti tosi opettavainen reissu, kun saa tavata ja keskustella ammattilaisten kanssa. Saa nähä joudutaanko kertomaan enemmänkin Suomen nuorisotyöstä... :D Ansku joutuu pärjätä muutaman päivän yksin, mutta eiköhä hää selviä :D 

Kirjastolla oli esillä Dominican kansallis symboleita

Täss on tää papukaija, mikä o vissii niitten lipussaki. Keisariamatsonipapukaija tai jotain tollasta?

Kansallispukua esittelyssä

 Elli & Maikku

Alpha Centre

Kohta on ensimmäinen viikko työharjottelussa taputeltu. Aiemmin kerroin täällä että päästii kaikki samaa paikkaa, mut eipä päästykkää. Mie päädyinkii Alpha Centreen, mikä on koulu vammaisille lapsille. Ja voi että, miten ihanalta paikalta se vaikuttaakii!

Koulussa on kuusi eri luokkaa 5-18-vuotiaille lapsille ja nuorille. Tän viikon oon saannu tutustua jokaseen luokkaan ja huomenna onkii edessä hankala päätös. Saan nimittäin ite päättää, millä luokalla tuun tekemää loppuharjottelun. Hankalaa siitä tekee se, että kaikki vaikuttaa niin hyviltä etten osaa valita! Tai no, koululuokkien lisäksi Alpha Centressä on myös puupaja, mihin kävin tänää tutustumassa. Pääsin jopa käyttämää hiomakonetta! Pajan opettaja sano että oppisin tekemää vaikka mitä kolmen kuukauden aikana, mut ei se ehkä kummiskaa oo ihan miun paikka..



Koulun henkilökunta vaikuttaa tosi ammattitaitoselta ja osaavalta, eikä tarvi jännittää kehtaako kysyä apua. Opettajia kiinnostaa myös Suomi kovasti: yksi heistä oli katsonut dokumentteja Suomesta ja toinen tiesi että täällä hullut ihmiset käyvät talvisin avantouinnilla. Hyvä Suomi! 😃 He ovat myös kiinnostuneita meidän koulutuksen korkeasta tasosta ja mm. ilmaista kouluruokaa kadehtitaan.




Koulupäivä alkaa n. klo 8 ja päättyy klo 12-13, riippuen milloin vanhemmat tulevat hakemaan. Joka päivä on erilaisia oppitunteja: matikkaa, kotitaloutta, sosiaalisten taitojen opettelua, ääntämistä, puutarhan hoitoa ja vaikka mitä muuta. Toisin kuin ilmeisesti monessa muussa paikassa täällä, Alpha Centressä pidetään kierrättämistä tärkeänä asiana. Myös kouluympäristö itsessään on siisti, ja oppilaat opetetaan siivoamaan omat jälkensä sekä pitämään ympäristöstään huolta.

Kaiken kaikkiaan paikka vaikuttaa mielenkiintoselta, varmasti erilainen mutta opettavainen harjottelu tiedossa! - Ansku

Ei oo ihan samanlaista lähiliikenne ku Kotkassa

Myö älypäät onnistuttiin eilen kulkemaan bussilla pääkaupunkiin, Roseauhun, ekaa kertaa iteksemme! Tää ei ehkä kuulosta niin isolta suoritukselta; senkus kattoo bussiaikataulun ja hyppää kyytiin, eikös? No täällä se ei toimi iha siihen malliin. Ensinnäkin bussi ei oo ehkä kaikkein paras termi kuvaamaan tätä kuljetusmuotoa. Täällä busseina toimii sellaiset tila-autot, joihin menee about sellaset 15 ihmistä, tai enemmänkin jos oikeen tunkee. Eilenkin kaupungista kotiinpäin tullessamme tällaiseen tila-autoon oli pakkautunut lähes 20 ihmistä, mutta kyllä sopu sijaa antaa.

Koska elämä ja meininki täällä dominicalla o aika letkeää ylipäätänsä, minnekkään ei ole niin kiire, niin tämä näkyy myös "busseissa". Pysäkki meillä sijaitasee ihan lähellä meijän tukikohtaa, mikä on kiva. Bussipysäkit o sellasia hassuja hökötyksiä. Kyllä ne nyt bussipysäkeiksi tunnistaa, mutta eivät ole mitään ihmeellisiä. Busseilla ei ole siis minkäänlaisia aikatauluja vaan niitä tulee epämääräisen usein. Eilenkin mentiin odottelemaan bussia ja kyllä se nyt puolen tunnin sisällä sieltä saapui. Bussi täytetään ja matka jatkuu kohti määränpäätä. Näitä kulkee arkena ja lauantaisin, mutta sunnuntaina ei ilmeisesti.

Tässä kuva bussipysäkistä kaupungista. Meijen kylän bussipysäkki ei oo yhtä "siisti"

Bussit kyllä erottaa, ne on varusteltu erilaisilla tarroilla. Kuskit osaavat myös kysellä kovaan ääneen tarvitseeko kyytiä tiettyyn suuntaan. Bussipysäkillä saatetaan odotella ilmeisesti välillä niinkin kauan, että 15 paikkainen auto saadaan täyteen. Täältä kaupunkiin maksaa 4 paikallista rahaa, Itä-Karibian Dollaria, joka on aika lähellä 1,50€, että ei paha ollenkaan hinta. Taksat eivät ole kalliita muuallekkaan Dominicaan. 

Bussien kyyissä on jännittävää. Tiet on kyllä asfaltoitu, mutta pinta ei ole ihan täydellistä joka kohdassa. Goolemapsin mukaan matka keskustaan veisi puolisen tuntia, mutta koska täällä kaupunki on täynnä rallikuskeja, matka ei todellakaan vie niin kauaa. Tähän ajotyyliin ei totu ihan heti! Liikenne on vasemmanpuoleista, mikä tuntuu jo omasta mielestä väärältä ja kun siihen lisätään tuo vauhti ja mutkainen, ylösalas vievä tie niin ei käy tylsäksi ainakaan bussimatkat! :D 

                                                      

Täältä kaupunkiin meno on helppoa. Koska yksi pysäkki ja melkein kaikki kyydit vievät keskustaan. No keskustasta takaisin Soufiéreen vähän jännitti, että löydetään oikea bussi. Tiedettiin missä bussipysäkki oli, mutta vähän jännitti sen löytyminen kuitenkin. Bussipysäkkinä toimi vain kyltti, jossa luki tyyliin "Bus Stop Soufiére". Vieraasta kaupungista on aina hankala löytää paikkoja. Onneksi on googlemaps ja sijainnin tallennus apuna, joten selvittiin ihan suorituksella 6/5! 

Eilen siis suoritettiin onnistuneesti meijen eka bussimatka Soufiéresta Roseauhun! Bussimatka o ehdottomasti jännempi täällä kuin esimerkiksi koulumatka bussilla Kotkassa! On ihanaa kun busseilla pystyy kulkemaan niin edullisesti. Niitä ei ilmeisesti mene ihan koko päivän ajan, jossakin luki että aamu seitsemästä ilta seitemään? Mutta joku sanoi, että menisi yölläkin. Ehkä tämä selvinnee vielä meille. Tähänkin täytyy totutella, että bussit tulevat kun tulevat, jos tulevat. Liian kiire ei saa olla täällä! Bussit saattavat myös pysähdellä matkalla, jos jonkun tätyy käydä hakemassa jotakin matkan varrelta. Kuitenkin onnistunut reissu eilen! Hyvä me! :D

•