maanantai 3. huhtikuuta 2017

At Suomi!

Tällä hetkellä makoilen porukoitteni sohvalla Virolahdella. Se olis siis 3 kuukauden reissu ohitse. Meiltä tulee varmasti tässä vielä muutama julkaisu, kuhan saadaan ajatukset kasattua ja järkeistettyä. Viimisestä viikosta täytyisi varmasri kertoilla jotain, mutta tälleen lyhyesti ajattelin teille lukijoille kirjoittaa, että sossut ovat palanneet Suomen kamaralle.

Lähettiin sunnuntaina aamulla Dominicalta St. Marteenia päin. Siellä odoteltiin muutama tunti, josta jatkolento sitten Pariisiin. Pariisin kentältä oli sitten vielä lento tänne meijen Suomeen. Lennot suju yllättävän hyvin. Tietysti on puuduttavaa istua kokopäivä lentokoeissa, mutta koneet eivät olleet kamalasti myöhässä ja kaikki sujui mutkattomasti.

Perjantaina vietettiin meije läksiäisiä <3 oli ihana, että melkein meijen kaikki rakkaat ystävät oli siellä. Lauantaina käytiin sanomassa vielä moikat kavereille. Ei säästytty kyyneleittä tästäkään. Ollaa tutustuttu aivan ihaniin ihmisiin ja siksi hyvästien sanominen oli todella kamalaa, mutta tää lertoo tosiaan siitä, että näistä ihmisistä on tullu meille tärkeitä.

Suomeen tulo oli omituista ja tunteet oli tosi sekavat. Ihana nähdä perhettä ja ystäviä, mutta ollaa kaikki rakastuttu Dominicaan, joten lähtö oli hankala. Ja missä on kaikki vuoret ja palmupuut? Tulee hetki tottua koivuihin, kuusiin ynnä muihin. Oli omituista käväistä omassa kämpässä ja tulee olemaan omituista olla yksin, sen jälkeen, kun ollaan oltu Maikun ja Anskun kanssa niin paljon.

Vanhenpien luona tällä hetkellä, ruisleipää syöty ja Fazerin sinistä ostettu! Pääsin myös saunaan, mikä oli aika mukavaa! Kello on lähempänä 22.15 ja huonojen unien takia lentokenöneissa, alkaaa silmät jo väkisin mennä kiinni. Täytyis ehkä antaa unele periksi.

Mutta lyhyesti vain, että rytmiryhmä on kotona! Meiltä tulee varmasti vielä muutama teksti, kuhan tosiaan saadaan omat fiilikset kohilleen. Mutta Suomessa ollaan jeij, hengissä ja näin edespäin. Tästä lähöstäkin varmasti vielä lissää jossain vaiheessa.

~~Elli



Näitä tyyppejä tulee ikävä <3 toivottavasti nähdään vielä!


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Miulla ja Maikullaki oli siis viime viikolla viimeinen työpäivä. Meiltä tää kirjottaminen nyt kuitenkin jotenki päässy unohtumaan. Luulen, että tää ajatus siitä, että viedään viimoisia viikkoja täällä, laittaa ainaki miut unohtamaan tän blogikirjottelun. Haluis vaan tehdä ja nähdä asioita! Ei mielellää roikkuis koneella tai puhelimessa kirjottelemassa. Elikkä viikon päästä tästä ollaa Saint Martenissa oottelees jatkolentoo Pariisiin. Ihmiset mihin on menny melkein kolme kuukautta?!?! Mutt palataas vielä reilun viikon takasiin tunnelmiin...

Oli tosi kamalaa sanoa hyvästejä töissä. Me ku työskennellään eri pisteissä, niin esimerkiksi läksykerhossa täytyi sanoa moikat jo viime viikon torstaina. Se oli ehkä kaikkein surullisinta, koska lapset siellä tykkäsivät niin kovasti meistä. Eikä nyt silleen, että miulla tai Maikulla olisi mitään erikoistaitoja opettaa lapsia, mutta pystyttiin tarjoamaan lapsille oikeesti omaa aikaamme ja apuamme. Osa ohjaajista läksykerhossa tuntuu vaan istuskelevan puhelimessa tai huutavan lapsille. Ei kaikki ja ei aina. Ohjaajat ovat myös ihania, mutta meijän opetustyylit vaan ei aina kohtaa. Niin vähän jännittää, että kun Maikun kaa pystyttiin tarjoamaan lapsille ehkä heidän tarvitsemansa tuki, niin kuinkas nyt sitten käykään.

Ainiin torstaista sen verran vielä, että toka vikana päivänä life skillsissä tehtiin karjalanpiirakoita nuorten kanssa ja tietysti munavoita sen kanssa. Nuoret olivat mukana alusta asti. He tekivät taikinan ja auttoivat rypytyksessä. Myö ei vaan löydetty nyt sitä hyvää ruisjauhoa, niin lopputulos ei ollut täydellinen karjalanpiirakka, mutta tarpeeksi lähellä. Eihän nää edes tiedä, miltä se oikeesti näyttää taikka maistuu. Oltii ihan tyytyväisiä lopputuloksesta ja kaikki uskaltivat maistaa meijen kansallisherkkua. Moni jopa sano tykkäävänsä siitä. Luulen kylläkin, että varsinkin munavoi oli nuorille sitä herkkua. Jopa meiden työssäoppimisenohjaajan esimies tuli paikan päälle maistamaan karjalanpiirakoita. Kertoi, että maistuivat ihan hyviltä, vaikka eivät muistuta ollenkaan mitään paikallista ruokaa. Hän myös mietti, jos nuoret tekisivät näitä keväällä, kun life skills-ohjelma on suoritettu loppuun, eräänlaisessa valmistujaisjuhlissa.

Tehtiin Karjalanpiirakoita. Nuoret oli kivasti mukana valmistusprosessissa. Täällä ei käytetä hirveen usein ruisjauhoja, vaikkakin ruisjauhoja iha isommista kaupoista kuitenkin löytyy


Perjantaina oli sitten viimeinen päivä. Aika moni nuori oli pois paikalta, mikä oli sääli, ettemme päässeet sanomaan heippoja kaikille. Vietettiin kiva päivä kuitenkin nuorten kanssa, jotka olivat päässeet paikanpäälle. Leikittiin jälleen muutamaa erilaista leikkiä, taisi olla vettä kengässä ja lännein nopein tuolloin vuorossa. Tämän lisäksi pidimme pienen tietokilpailun aiheena Suomi. Täytyy sanoa, että me ei olla hirveen tuttuja nuorille täällä Dominicalla. Kukaan ei sentään veikannut, että kansalliseläimemme olisi jääkarhu. Oli surullista lopettaa töissä, vaikka samalla on ihanaa lomailla kaksi vikaa viikkoa. Tää harjoittelu antoi paljon avaimia varsinkin itsensä tuntemiseen ja miusta tuntuu, että jokainen meistä on kasvanut ihmisenä tän reissun aikana. Uskon, että tästä kasvuprosessista on apua sosiaalialalla työskenneltäessäkin. Ymmärrän esimerkiksi kuinka paljon eroja erilaisissa kulttuureissa oikeasti on ja mitä vaatii se, että sisäistät uuden vieraan kulttuurin. Haluan viiä täältä mukana tän asenteen, että jos joku ei toimi tai jotaa pitää odottaa, niin ei pidä ahistua siitä. Se ei auta mitään. Asenne ratkaisee! Pitää vaan antaa asian olla ja asiat tapahtuu, kun ne tapahtuu, jos ne tapahtuu.

Työpäivän jälkeen käytiin vielä ihan YDD:n toimistolla. Siellä nähtiin tää koko YDD:n pomo vielä viimoisen kerran. Hän kiitteli meitä tästä harjoittelujaksosta ja toivoi meille kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Täällä kaikki on niin mukavia, että en kestä! Saatiin upeet vähän niin kuin diplomit, josssa kerrotaan, että ollaan työskennelty YDD:llä ja mitä ollaan tehty. Otettiin muutavat upeat kuvat ja sitten oli aika hyvästellä hänet. Työssoppimisen ohjaajan ja hänen esimiehensa kanssa käytiin läpi vielä muutamia asioita, jotta he pystyisivät kirjoittamaan meille arvioinnin harjoittelusta. Tuli puheeksi esimerkiksi se, että kuinka Suomessa on hankalampaa saada yhteys nuoriin. Oon ehkä kirjottanutkin asiasta jo? Meillä monet jäävät koteihinsa kun taas täällä nuorisotyöntekijä voi lähtä kaduille tapaamaan nuoria ja yrittää auttaa heitä siellä. Saatiin paljon kiitosta ja he olivat sitä mieltä, että olimme saavuttaneet tavoitteemme. Sitten vielä viimoiset heipat työpaikalle ja sitten alkoi meillä loma. Askarreltiin työpaikalle upea kortti muutes, mistä työkaverit olivat innoissaan.

Tässä me vikana päivänä ollaa toimistossa hakemassa meijen työtodistuksia. Kuvassa on meijen työssäoppimisen ohjaaja sekä YDD:n johtaja. Tulee ikävä kyllä kaikkia työkavereitakin täältä.


Elikkä nyt olis purkissa sellainen 2,5 kk työharjoittelu Dominicalla. En kyllä vaihtais tätä mihinkään, mistään rahasummasta tai mistää! EN IKINÄ! Muutenkin rakastan elämäntyyliä täällä. Tätäkin olen varmasti hehkuttan sen tuhat kertaa. Kaipaan Suomesta lähinnä perhettä ja kavereita, muuten voisin jäädä tänne. Ja olis ehkä hyvä suorittaa tää kouluki tässä loppuun. Kauhee matkakuume tässä vaan iskee tällästen kokemusten jälkeen.Mietin jo, että jos tuhlaisin viimeiset säästöt ja lähtisin moikkaa siskoa Souliin tässä kevään aikana. Ja jos tätä lukee kukaan, joka miettii harkkaan lähtemistä opintojen aikana, niin tehkää se, lähtekää! Jos ei yksin uskalla lähteä, niin kaveri mukaan ja menoks. Meill on ollu ihan mahtavia muistoja ja hetkiä täällä ja tullaa muistamaan nää kyllä aina. <3 Ja jos mitään kysyttävää on liittyen harjoittelun tekemiseen ulkomailla, tai mihinkäään, niin voi kysellä.

Mitäs tällä viikolla on nyt tapahtunut... Lyhyesti vielä tähän loppuun vähä päivityksiä. Maanantaina tehtiin meijän varmaan eka ja ainoa sellanen pidempi hiking. Se lähti tosta aika vierestä, Scott's headistä. Ja täällä toi valetaminen tarkoittaa siis sitä, että kävellään tollasia polkuja pitkin ylös ylös ylös, ei nyt ihan vuorelle asti, mutta tosi korkeelle. Tää meijen vaellus kesti jonkun 4,5 tuntia. Parisen tuntia varmaan reilu meni siihen kiipeemisosuuten, jonka jälkeen ihasteltiin maisemia korkeelta ja lähettin menemään alaspäin. Meijen paikallinen kaveri oli meijen oppaana tässä kiipeemis urakassa. Meinas jokaiselta meistä kunto ja usko loppua välillä, mutta päästiin kun päästiin ylös asti. Huomasi eron meijän ja meijen kaverin välillä. Me puuskutettiin, hikoiltiin ja oltiin ihan loppu, mutta hää näytti siltä, ku ei olis mitään tehnykkään. :D:D Tää oli kuitenkin kiva kokeilla. Kiva haastaa itteä tekemään tällästä. Nää on siis niitä Waitukubuli National Traileja, elikkä niitä intiaanien vanhoja polkuja, mitä ne o joskus tallaillu. Ollu kyll intiaaneillaki rautanen kunto.

Tässä on ton meijän hikingin profiili. Kuten näkyy ni ei oo ihan tasast menoa.

Me tehtiin se. Naamasta näkyy, että lämmin tuli, mutta silti me päästiin ylös asti.

Tuolla näkyy Scott's head, kylä, josta lähettiin kipuamaan ylöspäin!

Tää on tosi sumea kuva, anteeksi siitä. Mutta siis siellä metsässä vaan asusteli lehmiä. Kai ne jonkun omia on, mutta aika vapaasti saavat siellä hengailla.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia oli kyllä keskiviikkona, kun käytiin sen nimisessä paikassa ku Tia's. Kute ollaa selitetty täällä on tää maaperä volkaanista, mikä siis tekee maaperästä lämmintä. Sen takia täällä törmää usein sellasiin lämpimiin altaisiin. Meillähän on täällä Soufrieressäki sellaisia lämpimiä altaita tehty, jossa ollaa käytykki, mutta nyt käytii sellasessa oikein upeassa paikassa, missä oli sellainen todella iso lämmin allas rakennettu. Tuntuu vähä samalta kun olis ollu paljussa!! Mutta nytkin kun mentiin sinne iltasella, niin sademetsän äänet kuuluivat taustalta ja tähdet tuikkivat , se tunnelma oli aivan mahtava! Lilluttiin siis siellä muutama tunti ja aij että teki hyvää! Täss lämpimässä vedessä on siis rikkihappoa, mikä tekee tosi hyvää iholle.



Nää kuvat ei ees pysty kertomaan kaikkea. Tää on siis sellainen Sulphur allas, missä vesi on todella mukavan lämmintä. Ihan ku paljuissa uiskentelis. Tekee hyvää niskoille lämpö ja vesi taas hoitaa ihoa.




Torstaina oli meijen Anskun synttäripäivä <3 Juhlittiin käymällä syömässä porukalla. Meijen ihanat uudet ystävät Zusan ja Barbro (hyökin siis täällä Suomesta) lähtivät meijen kaa syömään vähän sellaiseen hienompaan ravintolaan. Tämän lisäksi käytiin kuuntelees live reggae musiikkia ja sen jälkeen vielä sellaiseen reggae nightiin. Isot kiitokset siis Zusanille ja Barbrolle, että veitte meijät näihin tapahtumiin. Tuli tanssittua taas useampi tunti ja vietettyä ihan mahtavaa aikaa. Oli kyllä todella mukava ilta. Rakastan paikallista tunnelmaa. Voikun sen pystyisi jotenkin selittämään. Nää nauttii tanssimisesta ja musiikista, mikä saa miut väkisinkin hymyilemään. En ikinä tuu unohtamaan näitä paikkoja ja ihmisiä.

Tässä perjantain herkkulounas. Mozzarella kanaa, salaatin ja perunoitten kera.


Perjantaina sitte juhlittii päivän myöhässä vielä kunnolla Anskun synttäreitä. Ostettiin Maikun kanssa Anskulle upeat keijunsiivet, jotta synttärisankari erottui joukosta. Tehtiin pizzaa ja leivottiin kakkukin. Voin kertoo, että se kakun tekeminen oli varsinkin mielenkiintoista, kun ei ollut a)leivinjauhetta b)sähkövatkainta, mutta siitä tuli ihan syötävä. Kututtiin meijen kavereita paikalle ja vietettiin mukava ilta. Toivon ja luulen, että päivänsankarikin nautti juhlistaan. :)


Saatii suurin osa meijen ihanista kavereista paikanpäälle juhlimaan Anskun synttäreitä.

Ansku sai upean keijuasun meiltä lahjaks :D

JUUU! Ei tullu kuohkein kakku tästä! Mutta syötävää se oli. Vähän hilloa ja kermaa väliin ja hyvä oli :D

Mitäpä tässä nyt muuta? Tuli vähän pitkä postaus, toivottavasti jaksatte lukea. Viimoinen viikko tosiaan starttaamassa. Jotenkin pelottaa, ahistaa, itkettää, mutta samalla on iloinen, kun näkee kaikki ihanat ihmiset Suomessa. En tiiä miten nää tunteet handlais? Mutt onneks meillä on ihania ystäviä Suomessa, joiden ansiosta kotiin paluu ei ole niin kamalaa. Ollaa myös kuultu, että siellä on ollu melko keväistä, mikä kuulostaa hyvälleeee.

Maistettiin tossa yks päivä Rotia. Se on ilmeisesti viereisen saaren sellainen paikallisruoka. Tuo taikina muistuttaa vähän tortillaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Sisälle voit valita itse täytteen vaihtoehdoista. Tää on esimerkiksi kana roti. Se tarjoillaan tollasen hassun vihreän jutun kanssa, mikä on ehkä mangoa?

Käytiin yks päivä snorklaamassa ekaa kertaa!!! Siitä ei ny oo mitään hienoja kuvia, mutta se oli kokemuksena aivan mahtavaa. Miten voikaan merenpohja olla täynnä niin kauniit asioita.

Käytii viime sunnuntaina kattoos paikallista jotain urheilupeliä. Muistutti paljon meijen pesäpalloa, mutta siinä kuulemma lasketaan jotenkin pisteitä, joten ei täysin olekkaan samanlainen.

Nää on ihan parhaita! Haluan näitä Suomeen.


Tää on sieltä urheilutapahtumasta. Aina pääsee johonkin kuvaan ja löytää itsensä jostkain facebookin ihmeellisestä maailmasta :D



~~Elli

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Työharjottelun loppu

Viime viikko oli nyt siis meien viiminen työharjotteluviikko. Hirveen haikeet fiilikset, on oppinnu älyttömän paljon uusia asioita tän harkan aikana, niin itestää ku ihan yleisesti tästä työstä ja aikalailla kaikesta. On oppinnu arvostamaa asioita ihan eri tavalla, Suomessa meillä kummiskii on asiat tosi hyvin. Täältäkii vois kummiskii tuoda joitain asioita Suomeen, kuten ihmisten avoimuuden ja sen, ettei kaikesta aina tarvi stressata niin älyttömän paljon... 

Naureskeltiin yks päivä opettajien kanssa, että meien luokan oppilaat on tainnu omaksua tän suomalaisten "henkilökohtasen tilan": oppilaat on nykyää alkannu istumaa mahollisimman kaukana toisistaan luokkahuoneessa?? :D Näytin opettajille alla olevan kuvan, ja voi sitä naurun määrää.. Täällä on kyllä se oma henkilökohtanen tila järkkynny aikalailla, niin kavereita ku opettajiakii tulee halailtua aika paljon ja muutenkii ihmiset tulee niin lähelle. Että älkää ihmetelkö jos tuun ahistavan lähelle Suomessa, se jää varmast päälle! Tuun myös luultavasti joka paikkaan myöhässä..


Aattelin tähän vielä laittaa joitakii kuvia koululta, mitä en oo tainnu tänne teille vielä jakaa. :) 

Perjantaisin tehtii aina jotakii erilaista, eikä oo kunnon oppitunteja. Yhtenä perjantaina otettii vanhat paidat hyötykäyttöön..

..ja niistä tuli hienoja kasseja! :D Ihan kätevä vaikka rannalle.

Oppilaitten tehtäviä. Sydämien avulla opeteltiin jakamaan asioita kahtia, sekä kokonaisen ja puolikkaan ero.

Tälläset tehtävät on joillekin oppilaille haastavia.


Opettaja toi taas kesken työpäivän miulle evästä. Nam!

Koulun kasvimaalla näkyy edistystä! Huomaa muuten täällä eron kaupasta ostettuun salaattiin ja tähän koulun ite kasvattamaan. Ei varmaan tarvi ees mainita, kumpi oli parempaa..

Näillä apuvälineillä opeteltiin kevyen ja painavan eroa. Oppilaan piti esimerkiksi osata laittaa yksi tai kaksi kevyttä esinettä muovipussiin. Jos meni väärin, nostettiin muovipussia ja mietittiin onko se nyt kevyt vai painava. Oppilaat nauttivat eniten tälläsistä tehtävistä, missä saavat ite tehä isoimman osan.

Tässä mie pidän oppilaille tarinatuokiota, joka pidettiin joka aamu. Sen tarkotuksena on saada oppilaat keskittymään ja oppimaan jotain uutta. Tänä aamuna oli aiheena maatilan eläimet.

Kaikki tykkäs karjalanpiirakoista! Tai ainakii esitti että tykkäs, hahaa. :D

Jännää että täällä myydää kaupassa ruisjauhoja!

Viiminen päivä alkoi jumppatuokiolla, ja heti ku saavuin kouluun ni miut laitettii kaikkien keskelle ja ois pitänny näyttää joku tanssiliike mitä muut sitte matkii - ei tälläsiä heti aamusta!! :D Onneks yks oppilaista tuli sitte siihen keskelle miun kanssa, näytettiin sellaset muuvit että alta pois! Ruokavälkällä sihteeri toi miulle hedelmälautasen, ja itseasiassa päivän päätteeks sain salaattipussinkii vielä mukaan. Ihanan ajattelevaisia kyllä työntekijät tuolla. Noh, ruokavälkän lopuks rehtori sitte piti miulle puheen koko koulun edessä, ja itkuhan siinä tuli ku piti viimistä kertaa halata oman luokan opettajaa. Myös yks poika halus pitää miulle puheen, jossa kiitti esimerkiks karjalanpiirakoista joita tein torstaina koulussa (enkä ees polttannu koko koulua,jee!). Ainiin, ja rehtorin puhe alkoi sillä, että hän kertoi kuinka hienoa oli saada vierailija THAIMAASTA. Niin... Tässä kohtaa kaikki oppilaat ja opettajat alkoivat nauramaan, sillä rehtorilla on ollut hieman vaikeuksia muistaa että miun kotimaa on FINland eikä Thailand... Mut melkein sama asiahan se on, vai mitä?

Puheen jälkeen sain sitte vielä pienen lahjakassin ja miun omalta opettajalta ihanalla viestillä varustetun uuden testamentin. Ja tää tais olla joku isompikii juttu, ei kuulemma anna niitä ihan kenelle vaan? Kaikki taitaa kuitenkii loppua ajallaa, niiku tää harjottelukii. Hieman oli ristiriitaset fiilikset, sillä koulu oli ihana, ja niin oppilaita ku opettajiakii tulee hirmunen ikävä.. Samaan aikaa kuitenkii odotti innolla alkavaa minilomaa.


Loppuun "biisi", jota kuunneltiin koulussa viiminen kuukaus ja joka ei luultavasti ikinä lähe pois miun päästä. :D


(jos tuo ylläoleva ei toimi niin tässä linkki: https://youtu.be/XKBzmHcl-Cs )

- Ansku

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Julkkiksina, ainakin melkein...

Viime viikon lauantai oli aika jännittävä. Aamusta asti hihitin hermostuksesta ja jännityksestä, ruokakaan ei meinannut maistua...



Eipä sitä olis uskonu tänne lähtiessä, että tulee vierailtua myös radiossa. Mun ja Ellin ohjaaja siis laittoi reilu viikko sitten meille viestiä, ettei suunniteltaisi mitään lauantaille, sillä meidän pitäisi mennä paikalliseen radioon kertomaan harjoittelustamme ja kokemuksistamme Dominicalla. Kyllä siinä pieni paniikki mulle iski; radiota kuuntelee kuitenkin aika moni... Mitä jos mokaan?

Lauantaina kello 14-15 YDD:llä on oma ohjelma DBS-radiokanavalla. Ohjelman nimi on Youth Vibes. Siellä meidän oli siis tarkoitus puhua. Huomattiin paikalle saavuttuamme, että muitakin tuttuja töistä oli tulossa radioon. Mentiin sitten porukalla pienehköön koppiin, jossa oli pyöreä pöytä ja kolme radiomikrofonia.

Ensimmäisenä ääneen pääsivät YDD:n kolme muuta työntekijää, jotka kertoivat Commonwealth-tapahtumasta. Heidän jälkeensä oli minun, Ellin ja ohjaajamme vuoro. Kyllä jännitti! Ohjelman juontaja istui toisessa kopissa, johon näki lasisen läpi. Hän kyseli minulta ja Elliltä sekä ohjaajaltamme kaikenlaista meidän harjoittelusta ja kokemuksistamme. Lopuksi saatiin vielä terveisetkin lähettää. Ohjelman juontaja oli muuten aivan innoissaan, kun kerrottiin, että Suomesta perhettä ja kavereita kuuntelee netin kautta lähetystä! :D

Meidän hetki parrasvaloissa oli ehkä yhteensä (välissä olleita biisejä lukuunottamatta) noin 15-20 minuuttia. Ensimmäinen fiilis itsellä lähetyksen jälkeen oli helpotus siitä, ettei mokattu. Sen jälkeen suuri itsensä ylittämisen tunne ja innostus. "Me tehtiin se! Me oltiin radiossa!". Ollaankin naurettu, että tää oli varmasti meidän eka ja vika kerta radiossa ikinä ja sekin tapahtui toisella puolella maapalloa! Ja ihanaa, että meillä oli perhettä ja kavereita kuuntelemassa myös sieltä Suomesta!

Tätä kokemusta varmasti muistellaan vielä vanhoina mummoinakin!



- Maikku

Kulttuurishokki?

Ollaa ihan ihmetelly, miten ei oo tullu sen suurempaa kulttuurishokkia, vaikka kaikki täällä on niin erilaista. Mie (Ansku) ku en oo ennen oikeestaa ees matkustellu, joten ei ollu mitää hajua mitä odottaa koko reissulta. Toki jotkuu asiat välillä vähä ärsyttää, esim. kun joku sanoo että lähtee nyt kotoonta, niin siinä menee vähintää se puol tuntia että kyseinen ihminen on perillä. Tälläset sovituista tapaamisista myöhästymiset on ehkä pahimpia, mut kyllä niistäkii selviää oikeella asenteella.
Tietyst joinain päivinä on hankalampaa, lähinnä sillon ku iskee ikävä kotiin. Jotenkii on vaa osannu suhtautua siihen et kummiskii palaa takasin Suomee, että nyt pitää nauttia tästä paratiisista ku vielä voi. Vähä veikkaan et on isompi shokki tulla takas sinne kylmää kotimaahan täältä +30 asteen lämmöstä..



Yks asia mikä on varmast helpottannu koti-ikävää, on Alpha Centren opettajat. Varsinkii miun luokan opettajat on tukennu niin paljon ja tehny olon tervetulleeks. Heitä kiinnostaa Suomi tosi paljon, ja ovatkii lukeneet netistä jo vaikka ja mitä. Katottiin yhtenä päivänä myös Häppilää Google Mapsin avulla. :D On myös hellyyttävää, että nää kaks opettajaa on miun takii opetellu suomen kieltä?! Joka aamu ku meen töihin, miulle toivotetaa hyvät huomenet ja kysytää mitä kuuluu. Hekii osaavat myös vastata että voivat hyvin, ja päivän päätteeks sanotaan moimoi. :) Ja he olivat siis itse etsineet nää netistä ja opetelleet ne, koska halusivat yllättää miut!






Ollaan juteltu koulussa paljon koti-ikävästä, toinen opettajista on itse työskennellyt esimerkiksi Japanissa, joten tietää tunteen. Ihania ihmisiä! Yhtenä päivänä kuunneltii myös suomalaisia radiokanavia, esimerkiksi Suomipoppia ja Radio Aaltoa. Oppilaat oli ihan ihmeissää että mitä siansaksaa ne nyt kuuntelee!




Koulun vieressä oleva pelikenttä, jossa myökii välillä käydää oppilaitten kanssa



Nyt on sit enää jäljellä reilu kaks viikkoo ja sit pitäis jo tulla takas Suomee. Ei oo kyl epäilystäkää, etteikö tulis ikävä tätä paikkaa ja ihmisiä. Ollaa niin paljon koettu ja tullaa viel kokemaakii, ihan älyttömän ihana reissu. Ihan varmast tullaa viel joku kaunis päivä tänne takas!




Tää on niiin hyvää suklaata!!


- Ansku

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kalastamassa

Koska ollaan niin kovia kalanaisia, niin pitihän meijän päästä täälläkin kalaan. No okei ei me ehkä iha älyttömiä kalastajia olla, mutta kyllä meistä jokainen on kalassa käynny ihan useampaankin otteeseen. Allekirjottanu on kalastanu koko pienen ikänsä, mutta miun kalastelut ulottuu kylläkin vain suurimmilta osin mato-onkeiluun. Tällee vanhempana ei mukamas oo löytyny aikaa käydä kalassa niin usein ku mitä haluais, mutta ehkä aijon korjata tämän homman tulevana kesänä.

Yks meijen kavereista siis lupautu meijät kalaan viemään ja isot kiitokset siitä hänelle! Aamulla näyti siltä, että alkaa sataa, mutta saatiin loppujen lopuksi ihana aurinkoinen sunnuntai päivä kalasteluun. Lähettiin merelle ihan tästä meijen kylän rannasta, joten matkaa veneelle ei ollut oikeastaan mitään. Kuhan vain käveli vain rantaan alamäen. Vene oli tosi normaalin näköinen ja tällä tarkotan sitä, että Suonessa vois olla ihan samanlaisia veneitä. Hieman tää oli ehkä suurempi kun perinteiset Suomessa lammikoilla käytettävät veneet. Veneessä oli perämoottori, jolla pääs näppärästi paikasta toiseen.


Elikkä päästiin vesille. Meijen kaveri anto meille haasteen; jos saadaan kaikki edes yhdet kalas ylös, ni hän lupaa kokata ne meille. Näillä vesillä riittää kalaa, joten oltiin aika itsevarmoja voitosta! Päästiin ensimmäilelle kalapaikalle ja Ursan (ystävämme siis) alkoi kertoilemaan meille heidän tavastaan kalastaa. Täällä on melko syvää ja korallia (mitä ei haluta vahingoittaa) joten ei käytetä ankkureita. Veneitä varten on tehty paikkoja. Meren pohjaan on sukellettu ankkuri tai sellainen paikka johon veneen saa kiinni. Näitä on eri paikoissa, yleensä lähellä koralliriuttoja, jossa kalat asustelee.


Elikkä kun saatiin vene parkkiin, Maikku toimi meijen veneen kiinnittäjänä ja hyvin meni, niin voitiin alkaa kalastus. Täällä tunnetaan meille tuttu onkikin, mutta sitä ei yleensä käytetä, koska juurikin syvyyden takia. Täällä kalastetaan siiman, koukun ja painon avulla usein. Paino ei ole samasta syystä kun meidän mato-ongissa, se on paaaaljooon isompi ja painavampi ja sen tehtävä on mennä pohjaan ja pysyä siellä. Syötti on sijoitettu koukussa painon yläpuolelle. Elikkä kun paino menee pohjaan niin syötti kelluu sen yläpuolella houkutellen kaloja. Tämän jälkeen on aika tuttua puuhaa; odotetaan, että kala tulee syömään syöttiä ja oikeassa kohtaan vetästään ja yritetään saada kala koukkuun. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei käytännössä ollut ehkä IHAN NIIN HELPPOA.

Ensinnäkin kalat osasivat olla melko ahneitakin. Välillä ei edes huomannut, että syötti oli syöty. Ystävämme kertoi, että kalat täällä osaavat olla oikeasti tosi viisaita ja ovelia, että täytyisi olla tarkkana! Osalla kaloista oli myös todella pieni suu, mikä vaikeutti niiden nappaamista. Todella usein saatoit ensin saada kalan kiinni, mutta nostaessasi se pääsi karkuun. Ja ärsyttävintä oli tosiaan lähtä tarkistamaan onko syöttiä tallella, sillä sen siiman vetäminen sieltä syvältä (okei alkaa kuulostamaan, että oli tosii syvää, mutta syvempää kun usein Suomessa.. jos olisi mennyt enemmän avomerelle, niin syvempää olisi ollut) oli ärsyttävää. Kalastamista tapahtuu myös verkoilla ja sellaisilla katiskan näköisillä jutuilla (ja varmaan jotenki muutenki, mutta nää nyt ainaki tiedetään).

Täällä ei käytetä syöttinä matoja kuten me. Ursan naureskeli jopa meille, kun kerrottiin, että Suomessa usein syöttinä on mato. Hän kertoi, että luuli näin olevan vain piirretyissä ja tarinoissa. Katto meitä vielä enemmän kieroon, kun kerrottiin, että jos ei ole matoja niin voi koukkuun laittaa vaikka kärpäsen tai palan leipää :D paikalliset käyttävät syötteinä kalan palasia. Meillä oli syötteinä tällä kertaa lentokalan paloja. Lentokaloja ei kuulemma tykätä syödä, siihen liitty jotenki niitten anatomia, mutta en muista miten. 

Maikku oli meistä ensimmäinen onnekas, joka nappasi kalan. Voi sitä naurun määrää :D Maikku ei tainnu eka itekään tajuta, että kala oli koukussa. Sieltä nousi pirteän värinen kalanen. Käytiin muutamassa eri paikassa kattelemassa näkyykö kaloja. Vaihdettuamme paikkaa myös Ansku sai melkein kalan. Tai kyll me se nyt laskettiin ihan saaliiks. Ansku meinas nostaa merestä jonkun lentokalan sukulaisen. Nimeä en taaskaan anteeksi muista, mutta sellanen ankeriaan näköinen kala, mutta ei tosiaan ankerias :D Se oli jo melkein veneessä, mutta pääsi vapaaksi ja vei mennessään koukun ja painonkin. Ursan oli ihan ihmeissään tästä, mutta ollaa vissii siis parempia kalastajia ku tiiettikkään. Omasta puolestani olin jo heittääs toivoa hukkaan, mutta sainku sainki napattua kalan, jeij! Melkein sain toisenkin ISON kalan, mutta sekin karkasi juuri ennen ku sain nostettua sen veneeseen. Saalis ei jääny onneks näin pieneks, kaverimme sai ongittua useamman kala.

Maikun kalansaalis!

Varsinkin Soufrièressä moni kalastaja tienaa ihan hyvin. He saattavat olla jopa kylän rikkaimpien joukossa. Monet myyvät saaliitaan hotelleille tai ravintolille ja tienaavat ihan hyvät rahat. Kalaa on myös helppo onkia ja kaloja riittää. Ymmärsin, että mitääm valtavia kalastusaluksia täällä ei ole, mikä on meijen kaikkien mielestä hyvä. Selitettiin, että Suomessa ei oikein pysty omaisuutta kalastamalla ansaita. 



Päivä oli aivan ihana! Lähettiin yhen jälkeen ja oltiin rannassa takaisin kuuden pintaan. Aika meni nopiaan ja kaikilla oli hauskaa! Ursan lupasi viedä meijät vielä uudestaan kalastamaan ennenku lähetään takas Suomeen. Vähän taas pääsi iho palamaan, vaikka oli aurinkorasvaa ja sitä lisäiltiin, mutta ei pahasti. Ei olla ehkä ihan valkosia ku palataan Suomeen :D jopa mie oon ruskettun vähäsen, mitä ei yleensä tapahdu.

Jotenkin tästä kalastuksestakin tuli mieleen se, että täällä ei ole sellaista hävikkiä, mitä Suomessa tulee päivittäin kaupoista, ravintoloista ymym. Täällä usein jäät enempi ilman, ku että päivän lopussa olisi roskiin heitettävää ruokaa. Ja vaikka olisi ylijäämäruokaa niin se annetaan jollekulle ei heitetä pois. Moni hankkii ruokaa itselleen juurikin kalastamalla, mutta silti ei ole sellaista ylikalastusta. Kun oltiin Maikun kanssa tammikuussa Porthsmouthissa työntekijöiden virkistys ja arviointi päivillä niin ruokaa tehtiin sinnekkin aika vähäsen. Viimeiset melkein jäivät ilman ruokaa. Kaupoissakin on se tilanne, että aina ei ole kaikkea tarjolla. Myydään mitä on jne. Elikkä ei kannata tosiaan miettiä hirveen tarkkaan, mitä aikoo ostaa, koska saattaa joutua soveltamaan. Ainakin jos lähikauppaan lähtee. Roseaussa isommissa kaupoissa on yleensä kaikkea perustarvikkeita, mutta aina ei voi tietää. Tää hävikki ja tyhjäkäyttö sopii myös busseihin. Koska bussit odottavat, että saataisiin mahdollisimman paljon väkeä bussiin ennen kuin lähdetään. Ei oikein toimis Kotkassa tämä. En tiiä kauan menis, että saaataisiin bussi täyteen keskustasta, että päästäisiin lähtemään :D




 Ei käyty kalastamassa tosiaan vaan huvikseen, vaan kalat menevät ihan ruoanlaittoon. Tässä o esimerkkejä paikallisista kaloista. Ovat kuulemma hyviä esimerkkejä siitä millasia kaloja täällä asustelee.


~~Elli