maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kalastamassa

Koska ollaan niin kovia kalanaisia, niin pitihän meijän päästä täälläkin kalaan. No okei ei me ehkä iha älyttömiä kalastajia olla, mutta kyllä meistä jokainen on kalassa käynny ihan useampaankin otteeseen. Allekirjottanu on kalastanu koko pienen ikänsä, mutta miun kalastelut ulottuu kylläkin vain suurimmilta osin mato-onkeiluun. Tällee vanhempana ei mukamas oo löytyny aikaa käydä kalassa niin usein ku mitä haluais, mutta ehkä aijon korjata tämän homman tulevana kesänä.

Yks meijen kavereista siis lupautu meijät kalaan viemään ja isot kiitokset siitä hänelle! Aamulla näyti siltä, että alkaa sataa, mutta saatiin loppujen lopuksi ihana aurinkoinen sunnuntai päivä kalasteluun. Lähettiin merelle ihan tästä meijen kylän rannasta, joten matkaa veneelle ei ollut oikeastaan mitään. Kuhan vain käveli vain rantaan alamäen. Vene oli tosi normaalin näköinen ja tällä tarkotan sitä, että Suonessa vois olla ihan samanlaisia veneitä. Hieman tää oli ehkä suurempi kun perinteiset Suomessa lammikoilla käytettävät veneet. Veneessä oli perämoottori, jolla pääs näppärästi paikasta toiseen.


Elikkä päästiin vesille. Meijen kaveri anto meille haasteen; jos saadaan kaikki edes yhdet kalas ylös, ni hän lupaa kokata ne meille. Näillä vesillä riittää kalaa, joten oltiin aika itsevarmoja voitosta! Päästiin ensimmäilelle kalapaikalle ja Ursan (ystävämme siis) alkoi kertoilemaan meille heidän tavastaan kalastaa. Täällä on melko syvää ja korallia (mitä ei haluta vahingoittaa) joten ei käytetä ankkureita. Veneitä varten on tehty paikkoja. Meren pohjaan on sukellettu ankkuri tai sellainen paikka johon veneen saa kiinni. Näitä on eri paikoissa, yleensä lähellä koralliriuttoja, jossa kalat asustelee.


Elikkä kun saatiin vene parkkiin, Maikku toimi meijen veneen kiinnittäjänä ja hyvin meni, niin voitiin alkaa kalastus. Täällä tunnetaan meille tuttu onkikin, mutta sitä ei yleensä käytetä, koska juurikin syvyyden takia. Täällä kalastetaan siiman, koukun ja painon avulla usein. Paino ei ole samasta syystä kun meidän mato-ongissa, se on paaaaljooon isompi ja painavampi ja sen tehtävä on mennä pohjaan ja pysyä siellä. Syötti on sijoitettu koukussa painon yläpuolelle. Elikkä kun paino menee pohjaan niin syötti kelluu sen yläpuolella houkutellen kaloja. Tämän jälkeen on aika tuttua puuhaa; odotetaan, että kala tulee syömään syöttiä ja oikeassa kohtaan vetästään ja yritetään saada kala koukkuun. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei käytännössä ollut ehkä IHAN NIIN HELPPOA.

Ensinnäkin kalat osasivat olla melko ahneitakin. Välillä ei edes huomannut, että syötti oli syöty. Ystävämme kertoi, että kalat täällä osaavat olla oikeasti tosi viisaita ja ovelia, että täytyisi olla tarkkana! Osalla kaloista oli myös todella pieni suu, mikä vaikeutti niiden nappaamista. Todella usein saatoit ensin saada kalan kiinni, mutta nostaessasi se pääsi karkuun. Ja ärsyttävintä oli tosiaan lähtä tarkistamaan onko syöttiä tallella, sillä sen siiman vetäminen sieltä syvältä (okei alkaa kuulostamaan, että oli tosii syvää, mutta syvempää kun usein Suomessa.. jos olisi mennyt enemmän avomerelle, niin syvempää olisi ollut) oli ärsyttävää. Kalastamista tapahtuu myös verkoilla ja sellaisilla katiskan näköisillä jutuilla (ja varmaan jotenki muutenki, mutta nää nyt ainaki tiedetään).

Täällä ei käytetä syöttinä matoja kuten me. Ursan naureskeli jopa meille, kun kerrottiin, että Suomessa usein syöttinä on mato. Hän kertoi, että luuli näin olevan vain piirretyissä ja tarinoissa. Katto meitä vielä enemmän kieroon, kun kerrottiin, että jos ei ole matoja niin voi koukkuun laittaa vaikka kärpäsen tai palan leipää :D paikalliset käyttävät syötteinä kalan palasia. Meillä oli syötteinä tällä kertaa lentokalan paloja. Lentokaloja ei kuulemma tykätä syödä, siihen liitty jotenki niitten anatomia, mutta en muista miten. 

Maikku oli meistä ensimmäinen onnekas, joka nappasi kalan. Voi sitä naurun määrää :D Maikku ei tainnu eka itekään tajuta, että kala oli koukussa. Sieltä nousi pirteän värinen kalanen. Käytiin muutamassa eri paikassa kattelemassa näkyykö kaloja. Vaihdettuamme paikkaa myös Ansku sai melkein kalan. Tai kyll me se nyt laskettiin ihan saaliiks. Ansku meinas nostaa merestä jonkun lentokalan sukulaisen. Nimeä en taaskaan anteeksi muista, mutta sellanen ankeriaan näköinen kala, mutta ei tosiaan ankerias :D Se oli jo melkein veneessä, mutta pääsi vapaaksi ja vei mennessään koukun ja painonkin. Ursan oli ihan ihmeissään tästä, mutta ollaa vissii siis parempia kalastajia ku tiiettikkään. Omasta puolestani olin jo heittääs toivoa hukkaan, mutta sainku sainki napattua kalan, jeij! Melkein sain toisenkin ISON kalan, mutta sekin karkasi juuri ennen ku sain nostettua sen veneeseen. Saalis ei jääny onneks näin pieneks, kaverimme sai ongittua useamman kala.

Maikun kalansaalis!

Varsinkin Soufrièressä moni kalastaja tienaa ihan hyvin. He saattavat olla jopa kylän rikkaimpien joukossa. Monet myyvät saaliitaan hotelleille tai ravintolille ja tienaavat ihan hyvät rahat. Kalaa on myös helppo onkia ja kaloja riittää. Ymmärsin, että mitääm valtavia kalastusaluksia täällä ei ole, mikä on meijen kaikkien mielestä hyvä. Selitettiin, että Suomessa ei oikein pysty omaisuutta kalastamalla ansaita. 



Päivä oli aivan ihana! Lähettiin yhen jälkeen ja oltiin rannassa takaisin kuuden pintaan. Aika meni nopiaan ja kaikilla oli hauskaa! Ursan lupasi viedä meijät vielä uudestaan kalastamaan ennenku lähetään takas Suomeen. Vähän taas pääsi iho palamaan, vaikka oli aurinkorasvaa ja sitä lisäiltiin, mutta ei pahasti. Ei olla ehkä ihan valkosia ku palataan Suomeen :D jopa mie oon ruskettun vähäsen, mitä ei yleensä tapahdu.

Jotenkin tästä kalastuksestakin tuli mieleen se, että täällä ei ole sellaista hävikkiä, mitä Suomessa tulee päivittäin kaupoista, ravintoloista ymym. Täällä usein jäät enempi ilman, ku että päivän lopussa olisi roskiin heitettävää ruokaa. Ja vaikka olisi ylijäämäruokaa niin se annetaan jollekulle ei heitetä pois. Moni hankkii ruokaa itselleen juurikin kalastamalla, mutta silti ei ole sellaista ylikalastusta. Kun oltiin Maikun kanssa tammikuussa Porthsmouthissa työntekijöiden virkistys ja arviointi päivillä niin ruokaa tehtiin sinnekkin aika vähäsen. Viimeiset melkein jäivät ilman ruokaa. Kaupoissakin on se tilanne, että aina ei ole kaikkea tarjolla. Myydään mitä on jne. Elikkä ei kannata tosiaan miettiä hirveen tarkkaan, mitä aikoo ostaa, koska saattaa joutua soveltamaan. Ainakin jos lähikauppaan lähtee. Roseaussa isommissa kaupoissa on yleensä kaikkea perustarvikkeita, mutta aina ei voi tietää. Tää hävikki ja tyhjäkäyttö sopii myös busseihin. Koska bussit odottavat, että saataisiin mahdollisimman paljon väkeä bussiin ennen kuin lähdetään. Ei oikein toimis Kotkassa tämä. En tiiä kauan menis, että saaataisiin bussi täyteen keskustasta, että päästäisiin lähtemään :D




 Ei käyty kalastamassa tosiaan vaan huvikseen, vaan kalat menevät ihan ruoanlaittoon. Tässä o esimerkkejä paikallisista kaloista. Ovat kuulemma hyviä esimerkkejä siitä millasia kaloja täällä asustelee.


~~Elli


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti