sunnuntai 12. helmikuuta 2017

#parasharkkapaikka

Vähän päivityksiä nuorisotyönkentältä! Haluttais kertoa teille millaset päivät meillä oli tällä viikolla 4H-kerhoissa Pointe Michelissä ja Soufriéressä. Lopuksi lopuksi vielä viime perjantaista asiaa, meillä oli aivan ihana päivä Life skills-ohjelmassa! :)

4H tapaaminen Pointe Michel

Pointe Michelissä kokoonnuimme 4H-kerhon kanssa normaalisti maanantaina. Paikalla oli monta iloista ja pirteää lasta eri luokilta. Lapset ovat hieman eri ikäisiä ja tasoisia ja en tiedä huomioidaanko tätä asiaa riittävästi, kun tapaamisia sovitaan. Anyway, oli hieman sateisen tuntuinen päivä, silti tuon päivän tehtäväksi oli valittu autonrenkaiden maalaaminen, jotta niitä voitaisiin käyttää kukkasten ja kasvien istutukseen myöhemmin.



Maalipurkkeja oli kaksi, keltainen ja ihana vaaleanpunainen. Pensseleitä ei ollut kaikille, mikä oli harmi, mutta ohjaajamme yritti saada nuoret jakamaan, että kaikki saisivat osallistua. Kerholla on puheenjohtaja, jonka tehtäväksi jäi jakaa nuoret ryhmiin ja katsoa, että jokaisella ryhmällä olisi ainakin yksi pensseli. Omaan silmään tämä ei nyt ihan näyttänyt toimivan täydellisesti, mutta loppujen lopuksi kaikki pääsivät kuitenkin mukaan.



Lapset taiteilivat mitä hienompia taideteoksia! He saivat myös idean sekoittaa kahta väriä, jotta saatiin oranssia. Lapset todella tykkäsivät maalaamisesta, taiteilemisesta ja kuvioiden suunnittelusta. Meno meinasi käydä ajoittain todella villiksi, ja tuntui hetkittäin, että ohjaajammekaan ei puuttuisi asiaan, mutta onneksi valvova opettaja tuli jossakin kohtaa paikalle ja hänellä on kyllä auktoriteettia lapsiin.



Lopuksi saimme sadekuuron niskaan. Se ei hidastanut lapsia, vaikka itseä ei kamalasti kiinnostanut seisoa sateesaa. Otimme valokuvia ja autettiin nuoria pitelemään renkaita, kun he maalasivat renkaitten toisia puolia. Säästyttiin itse jopa suurimmilta maaliroiskeilta, mikä oli pieni ihme. Renkaat jäivät kuivumaan koulun tiloihin ja ne (ehkä) maalataan joskus vielä uudestaan, kun pintakerros on kuivunut.



Niin tai näin, oli hauska maalailla lasten kanssa. Kaikilla oli hauskaa ja he olivat innolla mukana tekemässä. Lapset tykkäävät siitä, että pääsevät tekemään itse käsillään ja olemaan mukana. Täällä koulun käynti on paljon sitä, että lapset vain kuuntelevat ja opettaja puhuu. Tällaiset 4H tapaamiset ovat mukavaa vastapainoa! :)





4H tapaaminen Soufriére

Keskiviikkona oli Soufriéren 4H-kerhon vuoro. Ohjelmassa oli korujen askartelua. Lapset jaettiin ryhmiin ja jokaiselle lapselle annettiin pala siimaa sen mukaan, halusivatko he tehdä ranne- tai kaulakorun. Ryhmiin jakamista ei oikeen aluksi tajuttu, mutta myöhemmin mietittiin, että ehkä pointtina oli se, että jokaiselle ryhmälle annettiin helmiä, joista sitten sai koruja tehdä ja tällä tavalla vältettiin kaaosta.




Päästiin itekkin tekeen rannekorut ja oli hauskaa korujen teon lomassa jutella lasten kanssa. Monia tuntuu kiinnostavan Suomi kovasti ja vastailemmekin Suomeen liittyviin kysymyksiin lähes joka päivä, milloin missäkin työpaikkassa :D

Tässä meidän upeet rannekorut

Lapset tuntuvat pitävät 4H-kerhon toiminnasta ja ovat aina innolla mukana. Ovat selvästi myös innoissaan siitä, että me ollaan heidän mukanaan!


Life Skilss perjantai

Tän viikon perjantaina oli ensimmäinen sellainen life skills-ohjelman päivä, kun saatiin suunnitella yhdessä nuorille 2h ohjelmaa. Ollaan toki oltu mukana tekemässä heidän kanssaan erilaisia juttuja, mutta nyt ekaa kertaa saatiin itse suunnitella ja toteuttaa ihan mitä vain halusimme nuorille ja ottaa päävastuun.

Haluttiin suunnitella nuorille jotain heille uudenlaista. Opiskelu life skilss-ohjelmassakin on paljon vain sitä, että opettaja puhuu ja nuoret kuuntelevat ja ehkä vastaavat välillä. Me haluttiin ottaa sellasia juttuja, mitä näillä ei yleensä oo. Parityöskentelyä, yhdessäoloa, pohdintaa ja tällaista. Haluttiin ottaa sellasia juttuja, mitä ollaan ite töissä tai koulussa käytetty ja todettu hyviksi.

Aloitettiin päivä nuorten kanssa eräänlaisella tutustumisleikillä. Tietysti he tuntevat toisensa jo ennestään, mutta haluttiin silti kuulla itse lisää nuorista. Nuoret jaettiin pareiksi ja he haastattelivat toisiaan. Lopuksi piti koko ryhmälle esitellä oma pari ja kertoa hänestä viisi asiaa. Alku oli hiukan tahmeeta, mutta pienellä kannustamisella saimme kaikki loppujen lopuksi haastattelemaan toisiaan ja lähtemään mukaan. Nuoret itsekkin tiesivät harjoituksen kehittävän kuuntelutaitoa.

Tämän jälkeen jatkettiin Autiosaari-leikkiin. Idea leikissä on siis se, että ensin pienemmissä ryhmissä mietitään, mitkä 10 asiaa otettaisiin täysin autiolle saarelle. Tämän jälkeen ryhmiä yhdistetään ja mukaan otettavien tavaroiden määrää vähennetäään. Lopuksi ryhmän on yhdessä osattava päättää, mitkä kolme asiaa ottavat mukaan autiolle saarelle, perustellen vastauksensa. Aluksi näytti vaisulta meininki, mutta nuoret niin sanotusti syttyvät hitaasti. Kun päästiin loppuun asti, niin saatiin oikeasti keskustelua aikaiseksi ja nuoret olivat aktiivisesti mukana. Kuten jokainen varmaan osaakin ajatella, niin harjoitus kehittää keskustelun taitoa ja argumentointia, mielikuvitusta ja koska jokaisesssa vaiheessa oli annettu aika, niin harjoitus testasi myös paineensietokykyä ja yleisesti ryhmässä työskentelyä. He päätyivät lopputulokseen; vettä, ruokaa ja ensiapuvälineet.

Viimeisenä tehtiin lyhyesti elämän puu-harjoitus. Olemme tehneet tätä harjoitusta kerran koulussa ja se tuli mieleemme, kun mietittiin mitä tehtäisiin. Elämän puussa on tarkoituksena reflektoida omaa elämää ja piirtää se puun muotoon. Puu voi olla lähes minkä näköinen vaan. Ideana on vain tuoda omia tuntemuksia paperille. Aluksi nuorten oli hankala tajuta ideaa. Ehkä selityksemme englanniksi ei onnistunut heti tai heillä ei ole vastaavia harjoituksia omassa koulusysteemissään.

Mutta kun nuoret tajusivat idean, niin he oikeasti syventyivät asiaan. Heitä on todella hankala saada olemaan täysin hiljaa, mutta olivat yllättävän rauhallisesti piirtämisajan. Meillä oli mukana puuvärikynät, joita nuoret saivat lainata. Kaikki osallistuivat reippaasti tähänkin harjoitukseen ja kaikilla oli aivan mahtavat elämän puut. Erään pojan tuotos sai meidät jopa melkein itkemään, sen verran syvällisiäkin asioita hän oli laittanut puuhunsa. Näillä nuorilla on ollut hankaliakin asioita historiassaan ja siksi halusimme vähän herätellä heitä siihen, että tietysti kaikilla on menneisyytensä, mutta tällä hetkellä kaikilla on myös tulevaisuus edessäpäin! He ovat hyvässä koulutuksessa ja mahdollisuuksia on paljon. Oma historia on hyvä tunnistaa ja tiedostaa, mutta se ei täysin määritä sitä keitä me olemme.



Oli palkitsevaa, kun nuoret sanoivat, että oikeasti tykkäsivät meidän vetämistä harjoituksista ja sen näki myös siitä, miten he oikeasti keskittyivät. Myös ohjaajat kiittivät ja oma ohjaajamme sanoi, että me voimme pitää lisääkin tunteja!

Ai että, me tykätään tästä työstä! On päiviä, jolloin hermot on koetuksella ja mikään ei suju, mutta sit on näitä päiviä, mitkä saa hymyn huulille. Kyllä tällasii työpäivii osaa arvostaa, kun huomaa, et nuoretki tykkää ja oppii jotain.

-Elli & Maikku

(Kaikkiin kuviin on muuten pyydetty lupa)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti