Ensimmäinen päivä Dominicalla

Scott's head

Meien ensimmäinen päivä Dominicalla alkaa olla ohi, ja voi apua miten nättiä täällä on!! Eilen tosiaa laskeutu kone joskus 6 jälkeen illalla ja oli jo pimeetä. Tultii pienellä potkurikoneella ja voin kertoa että kyllä muuten jännitti (pelotti). En oo siis ennen tätä reissua ollu ikinä lentokoneessa, mut tulipahan sekii nyt testattua oikee kunnolla. Kyyti meien asunnolle oli hieman, noh, jännittävä.. 😄 Täällä ajetaa toisella puolella tietä ja teki monta kertaa mieli huutaa kuskille että vaihda äkkiä puolta! Tiet on kummiskii asfalttia, mut tosi mutkikkaita ja pelkkää mäkee. Ja ku katot ikkunasta ni näkyy 100m pudotus..

Jostain tuolta vuorilta tultii yöllä alas

         

Perhe kenen luona asutaa vaikuttaa ihanalta ja meitä odottikii täällä kunnon illallinen ku saavuttii. Väsymys oli kuitenkii ihan omaa luokkaansa ja käytii nukkumaa jo tosi aikasee. Yöunia helpotti huomattavast tuuletin, meinas tulla ihan kylmäkii?? Vaikka ulkona oli yöllä vähintää +20..

Aamulla herättii aikasee ja nähtii vasta sillon kunnolla maisema mikä aukee meien ulko-ovelta, vau! Ei kyllä meinannu uskoo silmiää. Tänää kierreltii kolmistaa täällä kylässä, Soufriéressa, ja käytiikii jo Scott's headilla ja uimassa Bubble beachilla. Suomalaiselle on vähä outoa ku tuntemattomat ihmiset moikkailee kaduilla ja kyselee kuulumisia, mut siihenkii tottuu varmast tosi nopeesti.

Nyt kello on täällä 19, aurinko on jo laskennu ja ilmakii alkaa vähä viilenemää. Ei kyllä haittaa, tänää oli +30 päivällä ja vähä meinas tulla tukala olo ku käveli mäkiä ylös.. Toisaalta pitää miettiä että Suomessa -20, joten ehkä tää lämpö ei oo niin paha asia 😃 Huomista odotellessa!

Ansku

Kaunista!

Maisema meien ovelta

Pariisissa pyörähtämässä

Nyt ollaan selvitty Pariisiin asti. Yövytty yö hotellissa ja tunnin sisään alkais lastaus seuraavaan koneeseen! 9h istumista koneessa ja oltais jo melkee Dominical. Ihan ei olla ongelmitta selvitty, mutta onneks ongelmat ei oo ollu suuria.

Helsingin puolella lento oli vähä myöhässä, mutta lunta tuli taivaalta siihe malliin, että ei ihme tämä. Pariisii selvittii kuitenki hyvin ja pienten mutkien kautta löydettii hotellillekki. Ruokapaikan etsintä oli vähän haasteellista siihen aikaa illasta: lentokentällä ei mikään ruokapaikka auki ja hotellillaki ravintolat kiinni. Onneks valmisaterioita oli tarjolla, joten iltapalaa saatiin. Ranskassa on hirveen hyvin järjestetty kaikki kuljetukset lentokentälle ja hotellille. Kaikki o ilmasta ja melko selkeesti kerrottu, jote jopa myöki löydettii oikea terminaali, portti ja muuta. Tähä pitkälle lennolle ei saatu vierekkäisii paikkoja, mutta ehkä me selviämme tästä!

Aivot vähän jäässä lyhyistä yöunista, joten ei tähän kohtaa enempää lisättävää. Me jäädää ootteleen meije lentoa täällä Pariisiin lentokentällä (jonka nimee en tähä hätää osaa kirjottaa) ja siis tää Pariisin kenttä o ISO! :)

Elli, Maikku & Ansku

                           Tässä kuva meije upeesta iltapalasta! Kyseessä kanaa ja kastiketta        intialaisittai. Muistutti maultaa kyll perus kanakastiketta! :D

Suomeen jäi niin lumiset maisemat ku lähettii kohti Ranskaa

Maailman toiselle puolen...

Tää on se päivä! Tätä päivää on ootettu ja jännitetty, myös hiukan pelättykin ehkä. Tänään meijän seikkailu alkaa.
Täs on vielä aikaa hetki pakkailla ja stressailla, että onks varmasti kaikki tarpeellinen pakattu. Yllättävän paljon ihminen tarvii (tai luulee tarvitsevansa) kolmen kuukauden matkalle. Noi painorajat kuitenki hiukan rajottaa, ettei nyt ihan mitään hirveen turhaa tulis mukaan otettua.
Lentokone lähtee siis illalla Pariisiin, jossa yks yö levätään hotellissa ja kerätään voimia siihen huomenna odottavaan 9 tunnin lentoon. Huomenna illalla (Dominican aikaa) ollaan sitten kohteessa.
Nyt tunteet on sen verran ristiriidassa, ettei oikei itekkään ota niistä selvää :D Jännittääkään ei vielä ihan kunnolla osaa, ku ei oo oikeen tajunnukkaa, et on kolmeks kuukaudeks jonnekkin lähössä.

https://www.youtube.com/watch?v=sS6Ta6SrTHs

Heippa Suomi, kolmen kuukauden päästä nähään taas!




- Maikku

Taas toivotus hyvän joulun taas toivotus hyvän joulun...

Sieltä se joulu taas tuli! Itellä ollu nii kiireitä koulun ja töitten kanssa, että on päässyt tää joulu iha yllättämään. Tänään sitten rauhotutaan joulun viettoon ja ei stressata mistään! Syödään hyvää ruokaa, nautitaan läheisten ja perheiden seurasta ja saadaan sokeriöverit suklaasta! :D

Kymmenen yötä matkaan on, laskin aivan itse äsken! Siis KYMMENEN yötä! MITÄÄ?! Eilen hankittu viimeinki matkalaukku, että tää pakkaaminen olisi vähän helpompaan. En oo jättän onneks viime tinkaan näitä juttujen hankkimisia :'''D. Ensi viikolla täytyisi vielä käyä kaupoilla hankkimassa yhtä sun toista. Ei taija olla vielä kellää meistä kaikki valmiina matkaa varten! :'D Mutta ainaki meillä on nyt sijoitustiedot ja tiedetää missä punkataan ja minne ollaan menossa harkkaa tekemään, jote tästä olen iloinen. Matkavakuutukset, matkavaluutta ja rokotukset ✅✅ ✅

Ensi viikolla vietetää osalti meije läksiäisiä. Niistä varmasti lisää sitte keskiviikkona. Nyt huilitaan pari päivää ja sitten alkaa älytön loppukiri matkavalmistelujen kanssa. Hyviä matkavinkkeja otetaan vastaan, että mitä kaikkee sitä kannattaa ottaa vielä huomioon. Ku kattelen ulos tonne vesisateeseen, ni tahtoisin jo päästä Dominicalle auringonpaisteeseen!

Vielä hyvät joulut koko meijen porukan puolesta 💙

Elli ~

Itä-Karibian dollareita! Hauskan näköisiä!

Tonttu kissa toivottaa ihanaa joulua! Palaillaan joulun pyhien jälkeen 💙

Sossut esittäytyy 3/3

Heips!

Täällä kirjottelee viiminen matkailija, Marianne (tuttujen kesken Maikku), joka on tuolta Turun suunnilta, pikkusesta kunnasta, eksyny Kotkaan puoltoista vuotta sitten opiskelemaan. Kuukauden päivät on siis täs enää jäljellä, et nää tytsyt lähtee maailmalle. Alkaa jo hiukan jännittää, mut silti ei aivot oo vielä tätä lähtöö ihan tajunnu. On tullu myös stressattuu ihan kiitettäväst, ku ei asiat ookkaan sujunu ihan ku strömsössä, niinku Ansku ja Elli on  maininnukki. Ja ihan vinkkinä kaikille, jotka meinaa lähtee vaihtoon tai harkkaan ulkomaille: älkää jättäkö mitään viime tippaan…

Lukion jälkeen olin siis ihan hukassa siitä, mitä haluisin tehä. Tuli haettua yliopistoon, mut koska pääsykokeisiin valmistautuminen oli aika olematonta ei paikkaa irronnu. Seurauksena oli välivuosi, joka sillon tuntu kauheelta, mut nyt kun aattelee, nii se oliki aivan loistava juttu. Välivuoden aikana sit hoksasin, et sosionomi vois olla se mun juttu. Tuli sit haettua Kyamkiin ja paikan sain. Tykkään siitä, et työkenttä on niin laaja ja mahdollisuuksii on paljon. Toisaalt se aiheuttaa pientä hämmennystä, ku ei millään osaa päättää, et mikä kiinnostais eniten. Tällä hetkellä lasten ja nuorten kanssa olis mahtavaa päästä tekeen töitä ja se on tavotteenaki. Päihde- ja mielenterveystyöki kyllä kiinnostais… Mut pidän ovia auki, enkä sulje mitään mahollisuuksia pois!

Alkaa tää tyttö olla täpinöis! Kohta ollaan jo nauttimassa auringosta ja oppimassa paljon uutta. Ei ois vuos sitte uskonu, et tää puoliks läpäl heitetty idea ihan oikeesti toteutuis. Jännityksel katotaa, et mitä täst reissusta tulee! :D

- Maikku

Sossut esittäytyy 2/3

Eli mie oon se, kuka ei oo koskaa käynny Eurooppaa kauempana. Oon Elli 23v ja oon siis maaseudulta pienestä kyläpahasesta kotosi. Virolahdelta tarkemmi sanottuna, mutta se ny ei sano kaikille ees mitää. Oon kerenny asua Haminassa melkee viitisen vuotta elämästäni kunnes polku sitte johdatti tänne Kotkaan opiskelemaan tätä sosiaalialaa syssyllä 2015. Mutta siis täältä Kaakonkulman peränurkasta kotosi ja ny pääsis sitt lentämään peltipurkilla kauas merten yli kattomaan suurta ja ihmeellistä maailmaa, jäiks! Kiitän onneeni ettei yksin tarvii lähtä, sillä en tiiä oisko kantti kestän :p

Mie en tiiä, mitä tähä raapustais. Oon vähä niiku alan vaihtaja. Miulla o takataskussa merkonomin paperit ja kerkesin tehä myyjänhommii useemman vuoden tässä. Oon aina tienny, että ihmisten kanssa työskentely on se miu juttu. Mutta ei tarvin montaa vuotta kaupassa olla, että tajus, että täytyy keksii joku toine tapa toteuttaa tätä ihmisläheistäammattijuttua. Asiakaspalvelu oli ok ammatti, tykkäsin,  mutta ei iha täysin miu juttu. Opettaja aina ollu yks meikän unelma-ammatti lapsena. Ku ei oo sitä lukiopohjaa ni tonne yliopistoo hankala päästä, piti keksii jotaa muuta. Bongasin jostaa tän tsäänsin, ett sosionomi voi työskennellä lastentarhaopettajana! Olin et jooo joo, tonne voisin ehkä päästä! Hetken aikaa piti kaivaa rohkeutta, että hakisko vaiko eikö hakis, siin kohtaa oli vakiduunipaikka ja muuta..Osa ihmisistä aatteli, ett hullu jos lähtee. Piti seurata sydäntä kuitennii.. Hain ja yllätyksekseni pääsin sisään! Pidin viel välivuoden (onneksi pidin), sillä päädyin samalle luokalle huippuihmisten kanssa ja meikän tulevien parhaitte matkakumppanien :) Ja voin kertoo, ett muutamaa ruotsin tuntii lukuunottamatta, en oo katun valintaani! Tää ala tuntuu kotosalta.

Kute alussa sanoin, ei oo hirveesti tullu matkusteltuu.. Voin sanoo ett pien maalaistyttö o vähä pihalla :o Täss täytyy ottaa huomioon sata asiaa, millane vakuutus, mistä saa vaihettua valuuttaa, mitä ylipäätänsä pakataan 3kk reissulle?!?!  Anyone, auttakaa! :'D Mutt silti oon nii ilone, ett päätettii tehä tää. Stressi o älytön, koska vieläkää ei tiietä kaikkea ja aika alkaa käymään vähiin, mutta voin jo nähä meijet  Dominicalla innostuineina hyppiis uimarannalla ja tän voimilla mennään! :)

Tervetuloo meijän mukaan reissulle Dominicaan miunki puolesta! :)

Elli ~

Sossut esittäytyy 1/3

Moikka!

Mietittiin tossa tyttöjen kanssa, että vois olla ihan hyvä idea esitellä vähä itteämme. Nyt täällä kirjottaa Ansku, maalaisjuntti joka on lähössä Karibialle, apua.. En oo siis aiemmin ikinä ollu lentokoneessa, puhumattakaan sitte mistään Etelän lämmöstä! Noh, onneks mukaan sattu niinkin mahtava matkaseura, ettei naurusta ainakaan tuu olemaan puutetta. Jotenki on vähä sellanen "pieni" aavistus, että tän reissun aikana tulee vielä monia kommervenkkejä eteen..

Hain siis sosionomiks vuonna 2015, mutta koska en sillon päässy vielä sisään, ni vuoden sitte opiskelin avoimen amk:n kautta. Pieniä jännitysmomentteja oli jo tolloin ilmassa, koska kun alettiin suunnittelemaan tätä meien ulkomaan työharjottelua, miehän en ollu sillon vielä koulussa virallisesti ees sisällä.. Onneks kuitenkin nyt syksyllä 2016 pääsin tutkinto-opiskelijaksi. :) Tähän asti oon kyllä ollu niin onnellinen että aloin opiskelemaa sosionomiks! Ihan selkeesti oma ala, ja alkaa jo hahmottumaan, minkälaista työtä haluais tulevaisuudessa tehdä. Tällä hetkellä on ehkä vähän liikaakin puolia, mitkä kiinnostaa, mutta vahvimpana on vammaistyö ja vanhustyö. Ensimmäisen työharjottelunkin tein vammaistyön puolella ja se vaan vahvisti tuntemusta oikeesta alasta. On mahtavaa, miten aitoja ihmisiä sitä kautta pääsee kohtaamaan, ja kuinka tärkeetä työtä tekemään. Dominicallakin tulen ilmeisesti työskentelemään koulussa vammaisten lasten kanssa.

Ongelmiltahan me ei olla tähänkään asti vältytty, koska kun Elli ja Maikku sai sähköpostissa työsopparit, mun oma tuli sitten noin 2 viikkoa perästä. Eikä siitä tietenkää seurannu mitään hyvää, mut oli nimittäin laitettu harjotteluun ihan eri paikkaan kuin nää kaksi muuta tyttöä. Ensimmäinen ajatus oli paniikki, että miten tulen selviämään yksin, entä jos en vaikka ymmärräkkään yhtään mitä mulle siellä paikan päällä puhutaan? Sitten kun hetken oli ehtinny rauhottua, ei ajatus tuntunukkaa enää niin pahalta: paikkahan vaikutti oikeestaan tosi hyvältä! Noh, muutaman mutkan jälkeen päädyin nyt sitten kumminkin samaan paikkaan kuin Elli ja Maikku. Ehkä ihan hyvä, ei joudu sitten yksinään kulkea siellä sademetsän keskellä..

Että sellasta. Mitähän seuraavaks?

- Ansku