Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Miulla ja Maikullaki oli siis viime viikolla viimeinen työpäivä. Meiltä tää kirjottaminen nyt kuitenkin jotenki päässy unohtumaan. Luulen, että tää ajatus siitä, että viedään viimoisia viikkoja täällä, laittaa ainaki miut unohtamaan tän blogikirjottelun. Haluis vaan tehdä ja nähdä asioita! Ei mielellää roikkuis koneella tai puhelimessa kirjottelemassa. Elikkä viikon päästä tästä ollaa Saint Martenissa oottelees jatkolentoo Pariisiin. Ihmiset mihin on menny melkein kolme kuukautta?!?! Mutt palataas vielä reilun viikon takasiin tunnelmiin...

Oli tosi kamalaa sanoa hyvästejä töissä. Me ku työskennellään eri pisteissä, niin esimerkiksi läksykerhossa täytyi sanoa moikat jo viime viikon torstaina. Se oli ehkä kaikkein surullisinta, koska lapset siellä tykkäsivät niin kovasti meistä. Eikä nyt silleen, että miulla tai Maikulla olisi mitään erikoistaitoja opettaa lapsia, mutta pystyttiin tarjoamaan lapsille oikeesti omaa aikaamme ja apuamme. Osa ohjaajista läksykerhossa tuntuu vaan istuskelevan puhelimessa tai huutavan lapsille. Ei kaikki ja ei aina. Ohjaajat ovat myös ihania, mutta meijän opetustyylit vaan ei aina kohtaa. Niin vähän jännittää, että kun Maikun kaa pystyttiin tarjoamaan lapsille ehkä heidän tarvitsemansa tuki, niin kuinkas nyt sitten käykään.

Ainiin torstaista sen verran vielä, että toka vikana päivänä life skillsissä tehtiin karjalanpiirakoita nuorten kanssa ja tietysti munavoita sen kanssa. Nuoret olivat mukana alusta asti. He tekivät taikinan ja auttoivat rypytyksessä. Myö ei vaan löydetty nyt sitä hyvää ruisjauhoa, niin lopputulos ei ollut täydellinen karjalanpiirakka, mutta tarpeeksi lähellä. Eihän nää edes tiedä, miltä se oikeesti näyttää taikka maistuu. Oltii ihan tyytyväisiä lopputuloksesta ja kaikki uskaltivat maistaa meijen kansallisherkkua. Moni jopa sano tykkäävänsä siitä. Luulen kylläkin, että varsinkin munavoi oli nuorille sitä herkkua. Jopa meiden työssäoppimisenohjaajan esimies tuli paikan päälle maistamaan karjalanpiirakoita. Kertoi, että maistuivat ihan hyviltä, vaikka eivät muistuta ollenkaan mitään paikallista ruokaa. Hän myös mietti, jos nuoret tekisivät näitä keväällä, kun life skills-ohjelma on suoritettu loppuun, eräänlaisessa valmistujaisjuhlissa.

Tehtiin Karjalanpiirakoita. Nuoret oli kivasti mukana valmistusprosessissa. Täällä ei käytetä hirveen usein ruisjauhoja, vaikkakin ruisjauhoja iha isommista kaupoista kuitenkin löytyy

Perjantaina oli sitten viimeinen päivä. Aika moni nuori oli pois paikalta, mikä oli sääli, ettemme päässeet sanomaan heippoja kaikille. Vietettiin kiva päivä kuitenkin nuorten kanssa, jotka olivat päässeet paikanpäälle. Leikittiin jälleen muutamaa erilaista leikkiä, taisi olla vettä kengässä ja lännein nopein tuolloin vuorossa. Tämän lisäksi pidimme pienen tietokilpailun aiheena Suomi. Täytyy sanoa, että me ei olla hirveen tuttuja nuorille täällä Dominicalla. Kukaan ei sentään veikannut, että kansalliseläimemme olisi jääkarhu. Oli surullista lopettaa töissä, vaikka samalla on ihanaa lomailla kaksi vikaa viikkoa. Tää harjoittelu antoi paljon avaimia varsinkin itsensä tuntemiseen ja miusta tuntuu, että jokainen meistä on kasvanut ihmisenä tän reissun aikana. Uskon, että tästä kasvuprosessista on apua sosiaalialalla työskenneltäessäkin. Ymmärrän esimerkiksi kuinka paljon eroja erilaisissa kulttuureissa oikeasti on ja mitä vaatii se, että sisäistät uuden vieraan kulttuurin. Haluan viiä täältä mukana tän asenteen, että jos joku ei toimi tai jotaa pitää odottaa, niin ei pidä ahistua siitä. Se ei auta mitään. Asenne ratkaisee! Pitää vaan antaa asian olla ja asiat tapahtuu, kun ne tapahtuu, jos ne tapahtuu.

Työpäivän jälkeen käytiin vielä ihan YDD:n toimistolla. Siellä nähtiin tää koko YDD:n pomo vielä viimoisen kerran. Hän kiitteli meitä tästä harjoittelujaksosta ja toivoi meille kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Täällä kaikki on niin mukavia, että en kestä! Saatiin upeet vähän niin kuin diplomit, josssa kerrotaan, että ollaan työskennelty YDD:llä ja mitä ollaan tehty. Otettiin muutavat upeat kuvat ja sitten oli aika hyvästellä hänet. Työssoppimisen ohjaajan ja hänen esimiehensa kanssa käytiin läpi vielä muutamia asioita, jotta he pystyisivät kirjoittamaan meille arvioinnin harjoittelusta. Tuli puheeksi esimerkiksi se, että kuinka Suomessa on hankalampaa saada yhteys nuoriin. Oon ehkä kirjottanutkin asiasta jo? Meillä monet jäävät koteihinsa kun taas täällä nuorisotyöntekijä voi lähtä kaduille tapaamaan nuoria ja yrittää auttaa heitä siellä. Saatiin paljon kiitosta ja he olivat sitä mieltä, että olimme saavuttaneet tavoitteemme. Sitten vielä viimoiset heipat työpaikalle ja sitten alkoi meillä loma. Askarreltiin työpaikalle upea kortti muutes, mistä työkaverit olivat innoissaan.

Tässä me vikana päivänä ollaa toimistossa hakemassa meijen työtodistuksia. Kuvassa on meijen työssäoppimisen ohjaaja sekä YDD:n johtaja. Tulee ikävä kyllä kaikkia työkavereitakin täältä.

Elikkä nyt olis purkissa sellainen 2,5 kk työharjoittelu Dominicalla. En kyllä vaihtais tätä mihinkään, mistään rahasummasta tai mistää! EN IKINÄ! Muutenkin rakastan elämäntyyliä täällä. Tätäkin olen varmasti hehkuttan sen tuhat kertaa. Kaipaan Suomesta lähinnä perhettä ja kavereita, muuten voisin jäädä tänne. Ja olis ehkä hyvä suorittaa tää kouluki tässä loppuun. Kauhee matkakuume tässä vaan iskee tällästen kokemusten jälkeen.Mietin jo, että jos tuhlaisin viimeiset säästöt ja lähtisin moikkaa siskoa Souliin tässä kevään aikana. Ja jos tätä lukee kukaan, joka miettii harkkaan lähtemistä opintojen aikana, niin tehkää se, lähtekää! Jos ei yksin uskalla lähteä, niin kaveri mukaan ja menoks. Meill on ollu ihan mahtavia muistoja ja hetkiä täällä ja tullaa muistamaan nää kyllä aina. <3 Ja jos mitään kysyttävää on liittyen harjoittelun tekemiseen ulkomailla, tai mihinkäään, niin voi kysellä.

Mitäs tällä viikolla on nyt tapahtunut... Lyhyesti vielä tähän loppuun vähä päivityksiä. Maanantaina tehtiin meijän varmaan eka ja ainoa sellanen pidempi hiking. Se lähti tosta aika vierestä, Scott's headistä. Ja täällä toi valetaminen tarkoittaa siis sitä, että kävellään tollasia polkuja pitkin ylös ylös ylös, ei nyt ihan vuorelle asti, mutta tosi korkeelle. Tää meijen vaellus kesti jonkun 4,5 tuntia. Parisen tuntia varmaan reilu meni siihen kiipeemisosuuten, jonka jälkeen ihasteltiin maisemia korkeelta ja lähettin menemään alaspäin. Meijen paikallinen kaveri oli meijen oppaana tässä kiipeemis urakassa. Meinas jokaiselta meistä kunto ja usko loppua välillä, mutta päästiin kun päästiin ylös asti. Huomasi eron meijän ja meijen kaverin välillä. Me puuskutettiin, hikoiltiin ja oltiin ihan loppu, mutta hää näytti siltä, ku ei olis mitään tehnykkään. :D:D Tää oli kuitenkin kiva kokeilla. Kiva haastaa itteä tekemään tällästä. Nää on siis niitä Waitukubuli National Traileja, elikkä niitä intiaanien vanhoja polkuja, mitä ne o joskus tallaillu. Ollu kyll intiaaneillaki rautanen kunto.

Tässä on ton meijän hikingin profiili. Kuten näkyy ni ei oo ihan tasast menoa.

Me tehtiin se. Naamasta näkyy, että lämmin tuli, mutta silti me päästiin ylös asti.

Tuolla näkyy Scott's head, kylä, josta lähettiin kipuamaan ylöspäin!

Tää on tosi sumea kuva, anteeksi siitä. Mutta siis siellä metsässä vaan asusteli lehmiä. Kai ne jonkun omia on, mutta aika vapaasti saavat siellä hengailla.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia oli kyllä keskiviikkona, kun käytiin sen nimisessä paikassa ku Tia's. Kute ollaa selitetty täällä on tää maaperä volkaanista, mikä siis tekee maaperästä lämmintä. Sen takia täällä törmää usein sellasiin lämpimiin altaisiin. Meillähän on täällä Soufrieressäki sellaisia lämpimiä altaita tehty, jossa ollaa käytykki, mutta nyt käytii sellasessa oikein upeassa paikassa, missä oli sellainen todella iso lämmin allas rakennettu. Tuntuu vähä samalta kun olis ollu paljussa!! Mutta nytkin kun mentiin sinne iltasella, niin sademetsän äänet kuuluivat taustalta ja tähdet tuikkivat , se tunnelma oli aivan mahtava! Lilluttiin siis siellä muutama tunti ja aij että teki hyvää! Täss lämpimässä vedessä on siis rikkihappoa, mikä tekee tosi hyvää iholle.

Nää kuvat ei ees pysty kertomaan kaikkea. Tää on siis sellainen Sulphur allas, missä vesi on todella mukavan lämmintä. Ihan ku paljuissa uiskentelis. Tekee hyvää niskoille lämpö ja vesi taas hoitaa ihoa.

Torstaina oli meijen Anskun synttäripäivä <3 Juhlittiin käymällä syömässä porukalla. Meijen ihanat uudet ystävät Zusan ja Barbro (hyökin siis täällä Suomesta) lähtivät meijen kaa syömään vähän sellaiseen hienompaan ravintolaan. Tämän lisäksi käytiin kuuntelees live reggae musiikkia ja sen jälkeen vielä sellaiseen reggae nightiin. Isot kiitokset siis Zusanille ja Barbrolle, että veitte meijät näihin tapahtumiin. Tuli tanssittua taas useampi tunti ja vietettyä ihan mahtavaa aikaa. Oli kyllä todella mukava ilta. Rakastan paikallista tunnelmaa. Voikun sen pystyisi jotenkin selittämään. Nää nauttii tanssimisesta ja musiikista, mikä saa miut väkisinkin hymyilemään. En ikinä tuu unohtamaan näitä paikkoja ja ihmisiä.

Tässä perjantain herkkulounas. Mozzarella kanaa, salaatin ja perunoitten kera.

Perjantaina sitte juhlittii päivän myöhässä vielä kunnolla Anskun synttäreitä. Ostettiin Maikun kanssa Anskulle upeat keijunsiivet, jotta synttärisankari erottui joukosta. Tehtiin pizzaa ja leivottiin kakkukin. Voin kertoo, että se kakun tekeminen oli varsinkin mielenkiintoista, kun ei ollut a)leivinjauhetta b)sähkövatkainta, mutta siitä tuli ihan syötävä. Kututtiin meijen kavereita paikalle ja vietettiin mukava ilta. Toivon ja luulen, että päivänsankarikin nautti juhlistaan. :)

Saatii suurin osa meijen ihanista kavereista paikanpäälle juhlimaan Anskun synttäreitä.

Ansku sai upean keijuasun meiltä lahjaks :D

JUUU! Ei tullu kuohkein kakku tästä! Mutta syötävää se oli. Vähän hilloa ja kermaa väliin ja hyvä oli :D

Mitäpä tässä nyt muuta? Tuli vähän pitkä postaus, toivottavasti jaksatte lukea. Viimoinen viikko tosiaan starttaamassa. Jotenkin pelottaa, ahistaa, itkettää, mutta samalla on iloinen, kun näkee kaikki ihanat ihmiset Suomessa. En tiiä miten nää tunteet handlais? Mutt onneks meillä on ihania ystäviä Suomessa, joiden ansiosta kotiin paluu ei ole niin kamalaa. Ollaa myös kuultu, että siellä on ollu melko keväistä, mikä kuulostaa hyvälleeee.

Maistettiin tossa yks päivä Rotia. Se on ilmeisesti viereisen saaren sellainen paikallisruoka. Tuo taikina muistuttaa vähän tortillaa, mutta ei sitten kuitenkaan. Sisälle voit valita itse täytteen vaihtoehdoista. Tää on esimerkiksi kana roti. Se tarjoillaan tollasen hassun vihreän jutun kanssa, mikä on ehkä mangoa?

Käytiin yks päivä snorklaamassa ekaa kertaa!!! Siitä ei ny oo mitään hienoja kuvia, mutta se oli kokemuksena aivan mahtavaa. Miten voikaan merenpohja olla täynnä niin kauniit asioita.

Käytii viime sunnuntaina kattoos paikallista jotain urheilupeliä. Muistutti paljon meijen pesäpalloa, mutta siinä kuulemma lasketaan jotenkin pisteitä, joten ei täysin olekkaan samanlainen.

Nää on ihan parhaita! Haluan näitä Suomeen.

Tää on sieltä urheilutapahtumasta. Aina pääsee johonkin kuvaan ja löytää itsensä jostkain facebookin ihmeellisestä maailmasta :D

~~Elli