Karnevaalit on ovella

Tässä on vierähtän nyt hetki, ku ollaan viimeeksi kirjoteltu mitään blogiin. Puolustukseksi voidaan sanoa, että on ollut jotenkin kiireellisiä viime päivät. Töitä on riittänyt ja aika on mennyt ihan siivillä. Youth Divisionilla päivät ovat olleet melko samanlaisia, päivät ovat menneet hyvin samanlaisia kaavoja pitkin. Ollaan oltu life skill ohjelmassa mukana ja auttanu läksykerhossa. 4H-kerhot ovat olleet parina edellisenä viikolla peruttu. Meille ei ihan selvinnyt mistä tämä johtui, mutta aika normaalia täällä, että sovittuja tapaamisia perutaan.

Yks päivä sato ihan älyttömän kaatamalla. Sateenvarjostakaa ei tuntunu olevan apua!
Tuona päivänä oli ekaa kertaa myös oikeesti aika viileen tuntusta. Laitoin jopa villasukat jalkaan :'D

Tää viikko on ollu kouluissa ja vähä kaikkialla levotonta, mutta siihe o iha hyvä syy. Karnevaalit alkaa siis pikkuhiljaa starttailemaan. Avajaisia on ollu jo monta viikkoa, joka kylässä lähes omansa. Viime sunnuntaina täällä Soufrièressäki oli ilmeisesti jonkinsortin avajaishumua, kun pitkin katuja soitteli rumpuporukka ja hirveästi ihmisiä oli tanssimassa kaduilla näitten rumpalien ympärillä. Käytiin itekki ihmettelmässä tätä näkyä ja tanssimassa mukana. Fiilis ja tunnelma olivat iha älyttömiä! Tällästä ei vois tapahtua Suomessa :D

Videoita ei sitten ilmeisesti oikein saa puhelimilla auki, ei ymmärretä, mistä tämä vika johtuu, mutta tietokoneella katselu pitäis onnistua? Ainakin toivottavasti. Tässä videossa on vähän maistiaisia, millainen meininki oli sunnuntaina. Tää on vielä aika alkuillasta otettu video ja ihmismäärä kasvoi tästä vielä reilusti :D 



Niiin... perjantaina kun ihmiset pääsivät vapaille ni on kyllä huomannut, että karnevaalit o tosiaan alkamassa. Viralline aloitus on vasta maanantaina, silloin on kulkueita, musiikkia ja tanssia. En pysty millään ees kuvittelemaan kunnolla, mitä karnevaalit tulee täysin olemaan, jotain aivan uskomatonta! Ansku sano, että hänen työpaikallaanki huomas lapsista, että karnevaalit lähestyy. Me oltiin Maikun kanssa kattoos Pointe Michelin ja Soufrièren kouluilla sellasia Karnevaali prinsessa kilpailuja. Luulen, että lähes joka koululla o sellaset. Siellä on noin kuus tyttöä, jotka kilpailee eri asioissa. Näitä oli puheenpitäminen, talentti, casual ja juhlapukukierros ja olikohan muuta. Lapset pisti parastaan ja oli kiva seurata showta. Vähä meitä ahisti se, että kummallakin koululla näytti olevan ennakkosuosikkeja joille taputettiin enemmän. Mukana katsomassa olivat joidenkin lasten vanhemmat, vissiinkin varsinkin näitten prinsessaehdokkaitten omat. Vanhemmat eivät kyllä aina osanneet käyttäytyä, mikä oli meistä tosi kamalaa! Todettiin kans myös jälleen sama asia, että mistä ihmeestä nää lapset saa ton tanssigeenin jo pienestä pitäen? :DD nää on niin hyviä tanssimisessa KAIKKI!

Pointe Michelin prinsessa ehdokkaita juhlapuvut päällä

Pointe Michelin prinsessakisat alko yhteis tanssiesityksellä

Soufrièren prinsessakisa oli vähän pienempi ja vaatimattomampi kuin Pointe Michelin,
mutta silti lapset olivat innoissaan ja esitystä oli kiva katsella.

Meijen naapurintyttö oli mukana Soufrièren prinsessakisassa. Ei päässyt ihan palkintosijoille, mutta
sai kunniamaininnan parhaasta puheesta :)

Suomessa meijen rakkailla luokkakavereilla on nyt harkka ohi. Toivon, että hekin ovat saaneet paljon irti harjoitteluistaan ja nauttivat nyt ansaittua hiihtolomaa. Meilläkin on tääl vähän niinkun nyt hiihtoloma, koska koulut ja kaikki virastot ovat kiinni keskiviikkoon asti. Päästään siis kunnolla kattoo, mitä tää karnevaali pitää sisällään. Sunnuntaina osallistutaan sellaseen powder fest juhlaan. Siellä heitellään tollasia värijauheita, tanssitaan ja vietetään hauskaa aikaa! Saa nähä kuin meijen suomalaisten käy :D muutenkin olis tarkotuksena lähtä tonne keskustaan kattomaan maanantaina kulkuetta. Voin varmasti puhua kaikkien puolesta, kun sanon, että ootetaan kyllä innolla tulevia seuraavia päiviä!

Käytii muuten vihdoinkin tuossa viereisessä kylässä scott's headissä, siellä on samanniminen nähtävyys, jossa vierailtiin. Paikka on saanut nimensä brittikernaalin? jos oikein muistan, ni mukaan. Se on sellanen korkeempi paikka, minne pitää kiivetä. Siellä oli kyllä ihan mahtavat näkymät. Siellä kohtaa myös Atlantin valtameri ja Karibianmeri. Siell oli kans ihan kiva ranta, missä käytiin vielä lillumassa meijen kiipeilyjen jälkeen.

Scott's headistä maisemakuvaa. Ennen kiipeemisosuutta on tällästä nättiäkivirantaa

Täsaä kuvaa vähä ylempääntä. Toi kaponen kohta on just se, missä melkein yhistyy kaks eri merta

En nyt kuollaksenikaan muista, että ollaanko tehty tässä muuta mainittavan erikoista? Ansku ja Maikku voi sitte postailla kaiken sen minkä mie oon unohtan ni seuraavassa postauksessa. Huomenna meijen työssäoppimisen ohjaaja lupas laittaa meille jotkut kampaukset karnevaaleja varten. Elikkä luultavasti jotkut kivat letit! :) niistä tulee varmasti hienot!

Tällä viikolla ollaan keskitytty aika paljo toho snäppäämiseen, koska meillä tosiaan se koulun snäppi! Ollaa saatu kivaa palautetta ja iömeksesti ainakin jokunen ihminen on tykännyt meijen tarinoista, kiva ku ootte jalsan seurailla, niin siellä snäpissä ku näitäki postauksia. On kiva jakaa teille ajatuksia, hetkiä ja asioita täältä, koska täällä on oikeesti aivan mahtavaaaaa! Mutta juuu palataan asiaan luultavasti karnevaalien aikana tai niiden jälkeen :) <3 <3

~~Elli

Turisteilees

Perjantaina otettii vapaapäivä ja tarkotuksena oli lähtä kiertelee saarta. Meillä oli isot suunnitelmat, että käyään eri paikkoja läpi. Mutta jos yhtää tunnette meitä, niin eihä meije suunnitelmat koskaan mee sillee kute suunnitellaan. Ensimmäinen ongelma tuli tyyliin kilometrin jälkeen lähdöstä. Meijen oli tarkotus mennä meijen isäntäperheen kyyissä kiertelemään, mutta auto hajos tosiaan lähtöruutuun. No hätä ei onneksi ollut tämän näköinen, otettiin bussi alle ja matka jatkui.

Ensimmäiseksi lähettiin pohjoseen päin, Porthsmouthiin. Ajomatka on sellasen reilun tunnin. Matka meni bussissa kivasti. Suunnattiin eka Indian Riverille. Meillä oli ihana bussikuski, koska hän lupasi hommata meille parhaimman oppaan joelle. Ja tän lupauksen hän myös piti! Päästii perille ja eka piti hommata sellaset "pääsyliput" alueelle. Paikallisten ei tarvitse ostaa näitä "Site Passeja", mutta turistit tarvittee sellaset. Mutta ne ei oo kalliita, vähä päälle 13 ec.

Joella oli aivan mahtavaa! Ei pysty täysin ees selittää sanoin mitä nähtiin. Ees kuvat ei tee oikeutta sille paikalle. Mentii soutuveneellä matalassa joessa hitaasti nauttien maisemista, auringosta, päivästä ja tarinoista joita meijen opas kertoili. Koko paikka oli kun taideteos. Nähtiin kaloja, rapuja ja jopa pari iguaania. Oli ihana, että meijen opas ei pitänyt mitään kiirettä, vaan saatiin nauttia rauhassa elämyksestä. Hän kertoi mm. että Indian River on saanu nimensä intiaanien mukaan, jotka asuivat ennen joen läheisyydessä. Myöhemmin heille tehtiin alue muualle. Puolessa välissä matkaa oli todella ihana baari, josta ostettii itellemme muistoks rannekorut ja nautittii yhet juomat.

Saatii juomien kylkiäisiks myös vähä naposteltavaa, nam!

Ja arvatkaapa mitä hienoo päästiin näkeen? No Pirates of the Caribbean-leffan Calypson talon! Aika siistiä. Pitää kyllä katsoa sekin leffa pian uudestaan, et voi vertailla kuinka paljon on leffaan on maisemia muokattu.

Ruokaa täytyi ettiä jokiajelun jälkeen. Mentiin sellaseen pikkupaikkaan, joka näytti tosi kotosalta. Ruoka kuulosti hyvältä ja maksettiin ja jäätii ootteleen. Noooo, ooteltii JONKUN aikaan. Jossain kohtaa oltii, että voitaisko ottaa ne sittenki mukaan, että syyään rannalla. Annos oli loppujen lopuksi todella pieni. Hyvää ruoka oli kuitenkin. Minä (Ansku) oon syönny täällä ollessa lähinnä vaa kasvisruokaa, ja meinasin aluks saada pelkän salaatin tuolta paikasta.. Sain sitte lisukkeeks vähä spagettia, jee. :D Nälkä jäi kummiskii, joten hain sitte rannalla olleesta baarista vielä vähä syömistä. Sekii paikka vaikutti tosi mukavalta, juteltii myyjän kanssa niitä näitä mm. saaresta ja työskentelystä täällä. Hän tais olla kotoisin Ranskasta ja tuolloin ainakii työskenteli kyseisessä baarissa, mutta oli lähdössä viereiselle saarelle pikku lomalle. Täällä kaikki ihmiset on niin mukavia ja helposti lähestyttäviä!

Ruoan jälkeen mentiin mereen pulahtamaan, juotiin drinkit ja ooteltiin meijän isäntäperheen isää, joka sai ilmeisesti autonsa ajokuntoon. Uiminen oli ihanan virkistävää ja vitsi mitkä maisemat oli! Hieman oli ehkä outoa kun näkyi niin paljon purjeveneitä, mitä harvemmin näkyy täällä Soufrieressä missä me asutaa. Rannalla loikoilun jälkeen lähetti kävelemää autolle, mutta matkalla sinne nähtiin kun yhestä talosta koitettiin ilmeisesti löytää huumeita? Paikalla oli muutama armeijapukunen mies, joilla oli aseet kourassa ja siellä ne vaa pörräili sen yhen talon ympärillä ja selvästi etti jotain.. Noh, ei jääty siihen pällistelemää vaa alettii lähtemää kotiipäin. Pysähyttiin vielä Portsmouthissa ostamassa mehut mukaan ja jatkettiin Roseauhun.

Että suunnitelma oli mennä moneen eri paikkaan, mutta päästii käytännössä yhtee paikkaan ja sitte rannalle, mutta silti meillä oli tosi ihana matka. Illalla mentii vielä Roseauhun muutamille ja iltapalalle. Oli kyllä ihana tunnelma pienessä ravintolassa, siellä on aina perjantaisin reggae-ilta ja niin oli tällöinkii. Musiikki oli ihanaa, ja siellä soittaakii yleensä sellaset pienemmät bändit, millä ei ole välttämättä oikein muita keikkamahollisuuksia. Tästä jatku sitte taas matka kohti kotia. Meijen jengi oli vähän väsähtänyttä, kaverit yritti saada meitä vielä pelaamaan bilistä paikallisee, mutta meillä ei riittäny voimat enää lähtä minneen. Mutta päivä oli oikeesti ihana! Niin paljon nähtävää ja koettavaa! Ollaan edelleen joka päivä niin onnellisia, että valittiin Dominica <3

Moni suomalainen on käyny Dominicalla ja tykännyt tästä paikasta. Dominica ei ole tyypillisin turistirysä Karibian saaristoista, mutta sen luonto o mahtava ja se houkuttaa varsinki seikkailijoita. Me suomalaiset rakastetaan luontoa ja siksi varmaan moni suomalainen tykkääki Dominicasta ja myös sen luonnosta, vaikka luonto tosiaan on hyvin erilainen meillä Suomessa kuin täällä.

Ja hei ihmiset kaikki hoi! Ensi viikolla, koko viikon meillä on Xamkin (eli meijen koulun) snäppi käytössä! Kuvataan siis periaattees viikon verran meijen super ihanaa elämää täällä, joten kaikki joilla on snäppi lisää itselleen kaveriksi xamkfi (lisätkää se ny). :D

Kaikki hyvin paratiisissa!

Ihanaa ystävänpäivää rakkaat

Täällä on vielä ystävänpäivää jäljellä, joten hyvin voidaan vielä postata hyvät ystävänpäivä toivotukset! Meille tää ystävänpäivä ei oo ollu kovin erikoinen. Meistä ei kukaan taija muutenkaan juhlia ystävänpäivää hirveän paljon ees Suomessa. Anskulla oli ihan työpäivä, vaikkakin taisi olla miss Dominica ehdokas koululla käymässä. Elli ja Maikku taas viettivät ihanaa vapaapäivää (hyvin ansaittua), sillä saivat eilen tehtyä jo tämänkin päivän hommat. Iltapäivästä yritettiin kierrellä kauppoja, mutta mikä meitä vaivaa, ei meinata löytää mitään vaatekappaletta, mitä haluttais ostaa?! Mikä meissa o vikana?!? Kauniita vaatteita kuitenki myynnissä ja näin :( no ehkä me vielä osataan.

Tehtiin yhessä myös ruokaa, kasvispihvei! Okei, taikina oli vähä haasteellinen ja Maikulta saatto melkein palaa hermo, ku hää niitä paisteli, mutta maku oli kohallaan, vaikka ulkomuoto ei ollu iha master chef tasoa :D Tän jälkeen suunniteltiin erään meijen tuttavan kanssa perjantaista road trippiä, päästää näkee erilaisii nähtävyyksiä ja so on! Vähänkö odotetaan sitä innolla.

Saatiin meijen naapurin tytöltä ihana ystävänpäiväkortti! Tää tyttö on käynny vierailees meije luona muutamana päivänä ja meijen PITI tehä sille kortti, mutt unohettiin ja se toi meille ton ihanan kortin ja ny tunnetaa kamalaa syyllisyyttä. Meill oli onneks muutama pipari, mitkä lahjotettii sille, mutta meije täytyy kyll hankkia sille jotaa ihanaa!

Mutta, ihanaa ystävänpäivää kaikille teille rakkaille!! Täällä on niin ihanaa, että harvoin kerkee ees ikävöidä asioita Suomesta, mutta ystäviä ja rakkaita on kyllä jatkuvasti ikävä <3 Muistakaa pitää toisistanne huolta! Lopuks vielä upeita kuvia meistä, ettette vaan unoha meitä :D :D

#parasharkkapaikka

Vähän päivityksiä nuorisotyönkentältä! Haluttais kertoa teille millaset päivät meillä oli tällä viikolla 4H-kerhoissa Pointe Michelissä ja Soufriéressä. Lopuksi lopuksi vielä viime perjantaista asiaa, meillä oli aivan ihana päivä Life skills-ohjelmassa! :)

4H tapaaminen Pointe Michel

Pointe Michelissä kokoonnuimme 4H-kerhon kanssa normaalisti maanantaina. Paikalla oli monta iloista ja pirteää lasta eri luokilta. Lapset ovat hieman eri ikäisiä ja tasoisia ja en tiedä huomioidaanko tätä asiaa riittävästi, kun tapaamisia sovitaan. Anyway, oli hieman sateisen tuntuinen päivä, silti tuon päivän tehtäväksi oli valittu autonrenkaiden maalaaminen, jotta niitä voitaisiin käyttää kukkasten ja kasvien istutukseen myöhemmin.

Maalipurkkeja oli kaksi, keltainen ja ihana vaaleanpunainen. Pensseleitä ei ollut kaikille, mikä oli harmi, mutta ohjaajamme yritti saada nuoret jakamaan, että kaikki saisivat osallistua. Kerholla on puheenjohtaja, jonka tehtäväksi jäi jakaa nuoret ryhmiin ja katsoa, että jokaisella ryhmällä olisi ainakin yksi pensseli. Omaan silmään tämä ei nyt ihan näyttänyt toimivan täydellisesti, mutta loppujen lopuksi kaikki pääsivät kuitenkin mukaan.

Lapset taiteilivat mitä hienompia taideteoksia! He saivat myös idean sekoittaa kahta väriä, jotta saatiin oranssia. Lapset todella tykkäsivät maalaamisesta, taiteilemisesta ja kuvioiden suunnittelusta. Meno meinasi käydä ajoittain todella villiksi, ja tuntui hetkittäin, että ohjaajammekaan ei puuttuisi asiaan, mutta onneksi valvova opettaja tuli jossakin kohtaa paikalle ja hänellä on kyllä auktoriteettia lapsiin.

Lopuksi saimme sadekuuron niskaan. Se ei hidastanut lapsia, vaikka itseä ei kamalasti kiinnostanut seisoa sateesaa. Otimme valokuvia ja autettiin nuoria pitelemään renkaita, kun he maalasivat renkaitten toisia puolia. Säästyttiin itse jopa suurimmilta maaliroiskeilta, mikä oli pieni ihme. Renkaat jäivät kuivumaan koulun tiloihin ja ne (ehkä) maalataan joskus vielä uudestaan, kun pintakerros on kuivunut.

Niin tai näin, oli hauska maalailla lasten kanssa. Kaikilla oli hauskaa ja he olivat innolla mukana tekemässä. Lapset tykkäävät siitä, että pääsevät tekemään itse käsillään ja olemaan mukana. Täällä koulun käynti on paljon sitä, että lapset vain kuuntelevat ja opettaja puhuu. Tällaiset 4H tapaamiset ovat mukavaa vastapainoa! :)

4H tapaaminen Soufriére

Keskiviikkona oli Soufriéren 4H-kerhon vuoro. Ohjelmassa oli korujen askartelua. Lapset jaettiin ryhmiin ja jokaiselle lapselle annettiin pala siimaa sen mukaan, halusivatko he tehdä ranne- tai kaulakorun. Ryhmiin jakamista ei oikeen aluksi tajuttu, mutta myöhemmin mietittiin, että ehkä pointtina oli se, että jokaiselle ryhmälle annettiin helmiä, joista sitten sai koruja tehdä ja tällä tavalla vältettiin kaaosta.

Päästiin itekkin tekeen rannekorut ja oli hauskaa korujen teon lomassa jutella lasten kanssa. Monia tuntuu kiinnostavan Suomi kovasti ja vastailemmekin Suomeen liittyviin kysymyksiin lähes joka päivä, milloin missäkin työpaikkassa :D

Tässä meidän upeet rannekorut

Lapset tuntuvat pitävät 4H-kerhon toiminnasta ja ovat aina innolla mukana. Ovat selvästi myös innoissaan siitä, että me ollaan heidän mukanaan!


Life Skilss perjantai

Tän viikon perjantaina oli ensimmäinen sellainen life skills-ohjelman päivä, kun saatiin suunnitella yhdessä nuorille 2h ohjelmaa. Ollaan toki oltu mukana tekemässä heidän kanssaan erilaisia juttuja, mutta nyt ekaa kertaa saatiin itse suunnitella ja toteuttaa ihan mitä vain halusimme nuorille ja ottaa päävastuun.

Haluttiin suunnitella nuorille jotain heille uudenlaista. Opiskelu life skilss-ohjelmassakin on paljon vain sitä, että opettaja puhuu ja nuoret kuuntelevat ja ehkä vastaavat välillä. Me haluttiin ottaa sellasia juttuja, mitä näillä ei yleensä oo. Parityöskentelyä, yhdessäoloa, pohdintaa ja tällaista. Haluttiin ottaa sellasia juttuja, mitä ollaan ite töissä tai koulussa käytetty ja todettu hyviksi.

Aloitettiin päivä nuorten kanssa eräänlaisella tutustumisleikillä. Tietysti he tuntevat toisensa jo ennestään, mutta haluttiin silti kuulla itse lisää nuorista. Nuoret jaettiin pareiksi ja he haastattelivat toisiaan. Lopuksi piti koko ryhmälle esitellä oma pari ja kertoa hänestä viisi asiaa. Alku oli hiukan tahmeeta, mutta pienellä kannustamisella saimme kaikki loppujen lopuksi haastattelemaan toisiaan ja lähtemään mukaan. Nuoret itsekkin tiesivät harjoituksen kehittävän kuuntelutaitoa.

Tämän jälkeen jatkettiin Autiosaari-leikkiin. Idea leikissä on siis se, että ensin pienemmissä ryhmissä mietitään, mitkä 10 asiaa otettaisiin täysin autiolle saarelle. Tämän jälkeen ryhmiä yhdistetään ja mukaan otettavien tavaroiden määrää vähennetäään. Lopuksi ryhmän on yhdessä osattava päättää, mitkä kolme asiaa ottavat mukaan autiolle saarelle, perustellen vastauksensa. Aluksi näytti vaisulta meininki, mutta nuoret niin sanotusti syttyvät hitaasti. Kun päästiin loppuun asti, niin saatiin oikeasti keskustelua aikaiseksi ja nuoret olivat aktiivisesti mukana. Kuten jokainen varmaan osaakin ajatella, niin harjoitus kehittää keskustelun taitoa ja argumentointia, mielikuvitusta ja koska jokaisesssa vaiheessa oli annettu aika, niin harjoitus testasi myös paineensietokykyä ja yleisesti ryhmässä työskentelyä. He päätyivät lopputulokseen; vettä, ruokaa ja ensiapuvälineet.

Viimeisenä tehtiin lyhyesti elämän puu-harjoitus. Olemme tehneet tätä harjoitusta kerran koulussa ja se tuli mieleemme, kun mietittiin mitä tehtäisiin. Elämän puussa on tarkoituksena reflektoida omaa elämää ja piirtää se puun muotoon. Puu voi olla lähes minkä näköinen vaan. Ideana on vain tuoda omia tuntemuksia paperille. Aluksi nuorten oli hankala tajuta ideaa. Ehkä selityksemme englanniksi ei onnistunut heti tai heillä ei ole vastaavia harjoituksia omassa koulusysteemissään.

Mutta kun nuoret tajusivat idean, niin he oikeasti syventyivät asiaan. Heitä on todella hankala saada olemaan täysin hiljaa, mutta olivat yllättävän rauhallisesti piirtämisajan. Meillä oli mukana puuvärikynät, joita nuoret saivat lainata. Kaikki osallistuivat reippaasti tähänkin harjoitukseen ja kaikilla oli aivan mahtavat elämän puut. Erään pojan tuotos sai meidät jopa melkein itkemään, sen verran syvällisiäkin asioita hän oli laittanut puuhunsa. Näillä nuorilla on ollut hankaliakin asioita historiassaan ja siksi halusimme vähän herätellä heitä siihen, että tietysti kaikilla on menneisyytensä, mutta tällä hetkellä kaikilla on myös tulevaisuus edessäpäin! He ovat hyvässä koulutuksessa ja mahdollisuuksia on paljon. Oma historia on hyvä tunnistaa ja tiedostaa, mutta se ei täysin määritä sitä keitä me olemme.

Oli palkitsevaa, kun nuoret sanoivat, että oikeasti tykkäsivät meidän vetämistä harjoituksista ja sen näki myös siitä, miten he oikeasti keskittyivät. Myös ohjaajat kiittivät ja oma ohjaajamme sanoi, että me voimme pitää lisääkin tunteja!

Ai että, me tykätään tästä työstä! On päiviä, jolloin hermot on koetuksella ja mikään ei suju, mutta sit on näitä päiviä, mitkä saa hymyn huulille. Kyllä tällasii työpäivii osaa arvostaa, kun huomaa, et nuoretki tykkää ja oppii jotain.

-Elli & Maikku

(Kaikkiin kuviin on muuten pyydetty lupa)

Viikon kuulumiset

Kohta on taas yks harjotteluviikko Alpha Centressä takanapäin. Kuten jokasella viikolla, tälläkii on ehtinny tapahtua vaikka mitä.

Maanantaina eräs oppilaista alkoi itkemään heti kouluun tultuaan, mutta en täysin ymmärtänyt, minkä takia. Kyseessä oli ilmeisesti joko sairas sukulainen tai varastavat sisarukset. Tilanne kuitenkin rauhottui kun lapsi sai vierelleen aikuisen, kenelle purkaa tuntemuksiaan.

Lastenlauluja, joita usein lauletaan oppilaiden kanssa.

Aamu alkoi tarinatuokiolla, joka joko katsotaan youtubesta tai opettaja lukee kirjasta. Tarinalla on aina jokin syvempi tarkoitus: se esimerkiksi opettaa minkä takia valehteleminen on väärin, tai miksi kannattaa auttaa muita ihmisiä. Kaikilla luokkamme lapsilla on keskittymisongelmia, mutta lähes kaikki jaksavat kuunnella tarinan loppuun asti. Kun tarina loppuu, opettaja kyselee kysymyksiä siihen liittyen ja parhaiten vastanneet saavat palkinnoksi karkin. Tarinatuokion ajaksi minun luokkani ja viereinen luokka yhdistetään, jolloin kuuntelemassa on n. 6-12 oppilasta. Tuokion jälkeen oppilaat palaavat omille paikoilleen ja varsinaiset oppiaineet alkavat.

Yksi oppilaista opettelee jo muodostamaan sanoja.

Tiistaiaamuna perheemme äiti tuli sanomaan, että voisi olla parempi jos pitäisin vapaapäivän. Kaupungissa oli tuona päivänä tulossa jokin poliittinen mielenosoitus tms, joten joutuisin välttelemään isoja ihmisjoukkoja ja siellä saattaisi joutua juoksemaankin. Osasyynä myös ihonväri, sillä jotkut ihmiset voisivat luulla että olen USA:sta, joten hän toivoi, etten lähtisi yksin kaupunkiin.

Myöhemmin sitten kuultiinkin, että kaupungissa oli illemmalla meno villiintynyt ja mm. ikkunoita rikottu kivillä ja pulloilla.

Netistä otettu kuva tiistailta.

Keskiviikkona opeteltiin oman nimen kirjoittamista sekä numeroiden tunnistamista ja hahmottamista. Yksi luokkani oppilaista on selvästi muita edellä - hän menee jo numerossa 8, kun muut vasta aloittelevat opettelemaan numeroa 4. Tämä johtuu siitä, että kyseinen oppilas on ainoa, joka saa kotona minkäänlaista apua kotiläksyissä. Lapset, keiden vanhemmat eivät tue heitä koulunkäynnissä, ovat epävarmempia itsestään ja heillä on koulussa hankalampaa. On älyttömän hieno asia, että heillä on mahdollisuus tähän kouluun, joka varmasti lisää heidän itseluottamustaan. Näiden "hankalampien" lasten kanssa kokee itsekin todellisia onnistumisen hetkiä, kun he oppivat jotakin uutta. Jos esimerkiksi nimen kirjoittaminen onnistuu paremmin kuin edellisenä päivänä, on lapsen ilme jotakin sanoinkuvaamatonta.

Keskiviikkona myös yksi oppilaista meinasi nukahtaa monta kertaa päivän aikana, ja jopa itse koulun rehtori tuli kyselemään onko kaikki ok. Tämän jälkeen selvisikin, että oppilaan äiti on parhaillaan sairaalassa, joten hänen siskonsa huolehtii nyt hänestä. Ja koska siskoa ei ilmeisesti nukkumaanmenoajat kiinnosta, oli oppilas valvonut lähes koko yön katsoen telkkaria..

Tänään, eli torstaina, oli rennompi aamu, sillä tiedossa oli vierailu paikalliselle paloasemalle! Lähdön piti olla klo 9:30, mutta jostakin syystä pääsimme lähtemään vasta tuntia myöhemmin. En ole varma, oliko kyydin kanssa ongelmia vai eikö paloasemalla oltu valmiita, mutta opettajia alkoi selvästi tämä häiritsemään. Yleensä Dominicalla kaikki ovat myöhässä, joten ihmettelin hieman heidän närkästymistään asiasta. Ymmärrän kuitenkin, että tässä meni hukkaan hyvää opetusaikaa, ja olisihan joku voinut edes soittaa myöhästymisestä. 

Kun saavuimme paikalle, näin ensimmäisenä kolme kameraa ja kuvaajia.. En tiennytkään että paikalla olisi myös yksi Miss Dominica-kilpailun ehdokkaista, jota varten kamerat selvästi olivat. Noh, tästä huolimatta oli oikein mukava päivä! Lapset olivat innoissaan isoista paloautoista, ambulanssista ja kaikesta mitä vaan näkivätkään! Aluksi palomiehet (ja -naiset) esittelivät asujaan ja kyselivät lapsilta erilaisia kysymyksiä. Koko tämän ajan (kuten loppupäivänkin) kamerat kuvasivat meitä - yhtään ei ollu juu ahistavaa.

Tämän jälkeen lapset saivat hieman tutustua autoon ja kokeilla miten sen vesiletku toimii. Myös Miss Dominica-ehdokas kokeili tätä oppilaiden kanssa - noin 3 kertaa tietenkin, jotta saadaan hyviä kuvia. :D Vähän meinasi tälläsissä kohdissa tulla teennäinen olo, mutta toisaalta kyllä ymmärrän. Kyseinen ehdokas ei kuitenkaan itse vaikuttanut kovin teennäiseltä, vaan viihtyi oikeasti lasten seurassa. 

Siistiä! Oisinkohan saannu itekkii kokeilla jos ois pyytänny?? :D En kyllä varmaa..

Päivän päätteeksi syötiin pullaa ja katseltiin kun palomiehet kiipesivät ylös kohti kattoa valjaissaan. Miss Dominica-ehdokas jakoi lapsille pahvista taiteltavan paloauton sekä värikyniä. Lapset olivat hieman väsyneitä päivän päätteeksi, mutta moni poika sanoi ennen lähtöään, että haluaa isona palomieheksi! Opettavainen päivä takana. Koululla sitten odotettiin että olisi aika lähtä kotiin ja samalla taiteltiin paloautoja.

Tadaa!

Meidän päivästä paloasemalla tulee varmasti juttu johonkin lehteen, joten linkkailen sen tulevaisuudessa tänne jos satun löytämään!  

- Ansku 

PS. Välillä tulee joko kuultua väärin tai sanottua itse väärin englanniksi asioita. Tänään kyllä ylitin itteni ku piti sanoa "please sit down" mutta tulikin sitten sanottua "please shit down"... :D Kerrankii oli hyötyä, ettei oppilas kuullu, itellä kyllä oli pokassa pitelemistä. Mitäköhän muuta oon sanonnu vahingossa väärin? Ehkä ihan hyvä etten tiiä..

Ainiin ja sellanen juttu vielä! Opettajat pyysivät että kokkaisin heille joku päivä jotain todella suomalaista ruokaa, johon mieluiten sisältyisi perunoita. Oisko ehdotuksia??

Ensimmäinen kuukausi paratiisissa

Nyt ollaan hengailtu tääl paratiississä jo kuukauden verran. Aika on menny ihan sika nopeasti, mutta mitä vois olettaa, koska meillä on ollu ihan älyttömän hauskaa täällä. Tietysti ystäviä ja perhettä kaipaa ajoittain kovastikin, mutta onneks nykymaailmassa on kaikki skypet ja whatsappit ja muut joiden kautta tää yhteydenpito on aika helppoo.

Töitäki alkaa oleen takana jo useempi viikko. Aluksi ku tultiin tänne, ajateltiin, että täällä saattais päästä jopa vähä helpommalla, kuin jos suorittaisi harkan Suomessa. Elettiin vähän siinä käsityksessä, että olis lyhyempää päivää ja muutenkin jotenkin ehkä helpompaa. Mutta nyt näitten kolmen viikon jälkeen kukaan ei voi sanoa meille etteikö tehtäis duunia. Me Youth Divisionilla saadaan tehdä välillä tosi pitkääkin päivää. Välillä saatetaan olla töissä yheksästä viiteen ja enneks ollaan kotona, ni kello on jo lähempänä kuutta tai seittemää. Energiaa vie myös se, et aikataulut ei yleensä päde (siis oikeestaan yleisempää on, et en i päde ku et kaikki menis aikataulun mukaan) ja et joskus asiat ei vaan etene. Tää on kuitenki tottumiskysymys ja ollaanki jo osattu ottaa rennommin. Kaiken lisäks meijen harkka on täällä pidempi kuin kotimaassa luokkatovereitten, mutta tuleepahan kallista työkokemusta ihan roppakaupalla meille! Et jos kukaan kehtaa sanoo meille, että ei tehä töitä ja vaan ryypätään, ni saatetaan suuttua!

Torstaina 2.2 meill oli melko tyypillinen työpäivä. Oltiin Roseun (elikkä pääkaupungin) nuorisotalolla mukana Life skills- projektin nuorten kanssa. Tuona päivänä vuorossa oli taitojen opettelua. Nuoret ovat valinneet itse jossakin kohtaa, että ovatko opettelemassa sähkötöitä vai käsitöitä. Myö molemmat oltiin mukana nahkatöiden opiskelussa. Näillä on tosi mielenkiintoinen opettaja, joka ilmeisesti taitaa lähes mitä vain. Kovasti hän olis halunnu kuulla jonkun Suomalaisen vitsin, mutta ollaan niin huonoja vitsien kanssa molemmat, että jäi (jälleen) kertomatta. Että jos jollaan on ihan sika hauska vitsi takataskussa niin saa jakaa meille ni voidaan yllättää opettaja ens kerralla.

Ohjelmassa oli siis nahkavöiden tekoa. No me sitten päätettii mennä hiukan helpomman kautta ja tehtiin avaimenperät. Aika helpolla kaavalla tehtiin nämä, mutta ollaan ylpeitä niistä kuitenkin! :D Vähän kiire tuli, niin ei ehitty viimeisteleen meijän töitä. Jää avaimenperien värjääminen siis seuraavaan kertaan. Oli hienoo huomata, miten nuoret osallistuivat innolla, vaikka ehkä olisivat voineet kuunnella ensin ohjeistusta... Hienoja töitä he saivat kyllä aikaan!

Vaikka ohjelmassa mukana olleet nuoret ovat ongelmatapauksia (monet) niin yleensä ei ole sattunut suuria välikohtauksia. Torstaina ohjaajan täytyi poistua käymään jossain kokouksessa, jolloin paikalle jäi vain taitojen opettajat; nahkatöiden opettaja ja sähkötöiden opettaja. Suurimmat auktoriteetit olivat siis pois paikalta. Parilla nuorella oli ollut jo edellisenä päivänä sanomista toistensa kansssa. Eräs tyttö oli kiusannut yhtä poikaa ja sai tähän kiusaukseen mukaan myös toisia. Ilmeisesti tämä poikakin oli ehkä tehnyt jotakin, mikä oli edesauttanut kiusaamista, mutta sitä emme nyt ihan tajunneet. Seuraavana päivänä tilanne tosiaan kärjistyi ohjaajien lähdettyä. Poika oli uhkaillut tyttöä sanallisesti, jonka jälkeen tyttö oli yrittänyt lyödä poikaa tuolilla. Tilanteesta tuli kovaa sanaharkkaa. Nahkatöiden opettaja sai nuoret rauhoittumaan ja irti toisistaan. Kummallekkaan ei onneksi sattunut mitään. Tilannetta selviteltiin myöhemmin kuin ohjaajat tulivat takaisin. Oli todella kiva, että he kysyivät medänkin mielipidettä asiasta. Pitäisikö kummatkin lähettää kotiin vai vain jompi kumpi heistä. Meidän mielestään kumpikin oli toiminut väärin ja kerrottiin, että ainakin Suomessa tilannetta selviteltäisiin seuraavaksi riitelevien nuorten kanssa yhdessä. Näin he aikoivatkin tehdä.

Selvittely oli hieman sekavaa. Koska nuoret huusivat toisilleen ja tietysti puolustelivat itseään. Minusta (Elli) poika käyttäytyi kuten kuka vain pitkään kiusattu nuori. Kiusattu ihminen joutuu olemaan aina vähän varuillaan ja varpaillaan ja sen takia tämä tilanne ehkä kärjistyikin. Ohjaajilla oli hyviä pointteja, että keskittykää omaan koulunkäyntiinne ja elkää turhaan ajautuko toistenne kanssa tähän tilanteeseen. Tää on monelle näistä nuorista viimeinen toivo ja toivotaan koko sydämistämme, että nuoret läpäisivät tämän kurssin ja pääsisivät töihin ja saisivat kiinni elämästään. Tilanne jäi meistä ehkä hieman kesken. Vaikka tilanne kyllä selvitettiin. Meitä ihmetytti myös se, että kovasti tämä kiusattu poikakin sai moitteita. Tietysti ei saisi provosoitua ja käyttäytyä tämän johdosta huonosti, mutta silti!

Työt on ollu siis meijen mieleen. Täytyy joku kerta kirjottaa teille postaus tuolta after school ohjelmasta, jossa ollaan kanssa mukana. Siellä on upeita lapsia ja heidän kanssaan on kiva viettää aikaa.

Kaikki muukin on ollu täällä mahtavaa. Ollaan saatu muutama uus kaverikin, jotka on vienny meitä erilaisiin tapahtumiin ja joiden kanssa on pystynyt vaan viettämään aikaa. Alhaalla kuva meijen upeesta jengistä :'D Täällä suurin osa ihmisistä on vaan aivan mahtavia. Koettiin myös tavallaan pelottavia tilanteita tällä viikolla. Tai nää luultavasti kuulostaa pelottavammilta kuin mitä ne ny oikeasti olis. Oltiin torstaina eräässä tapahtumassa illalla. Paikalla oli paljon väkee ja meininki oli ihana. Yhessä vaiheessa kuuluu pamaus. Meijen korviin se kuulosti siltä, ku joku olis poksauttan ilmapallon tai jotain painavaa olis tippunu maahan. Yht'äkkiä meijen kaverit on sillee, että joo nyt meijen pitää lähtä ulos, että se oli ase. Oltiin hetken, että anteeks mitä? Kukaan ei kuitenkaan ollu paniikissa. Osa ihmisistä tuli ulos ja nääkin oli silleen, että poliisi/armeija mitä noi nyt on, niin hoitaa kyll homman. Ei menny montaa minuuttia, ilmeisesti ampuja saatiin kiinni ja tanssimine sai jatkua. Ei Suomessa onnistuis tällane :'D Mutt olipahan kokemus tääki! Seuraavana päivänä oltiin päiväunilla ja kesken kaiken alko heiluu sänky. No päästiin kokemaan meijen eka maanjäristys. Tää oli kyll todella pieni! Maanjäristyksen keskus oli ollu toss lähes viereisellä saarella ja siellä se oli ollu kuitenki sellane kohtalaine, mutta täällä se tuntu tosi pieneltä. Osa paikallisista ei ollu ees huomannu sitä :D

Tää o  yks meije ehdoton lempparilaulu :D nauttikaa!

Että tällästä tänne! :)