Julkkiksina, ainakin melkein...

Viime viikon lauantai oli aika jännittävä. Aamusta asti hihitin hermostuksesta ja jännityksestä, ruokakaan ei meinannut maistua...

Eipä sitä olis uskonu tänne lähtiessä, että tulee vierailtua myös radiossa. Mun ja Ellin ohjaaja siis laittoi reilu viikko sitten meille viestiä, ettei suunniteltaisi mitään lauantaille, sillä meidän pitäisi mennä paikalliseen radioon kertomaan harjoittelustamme ja kokemuksistamme Dominicalla. Kyllä siinä pieni paniikki mulle iski; radiota kuuntelee kuitenkin aika moni... Mitä jos mokaan?

Lauantaina kello 14-15 YDD:llä on oma ohjelma DBS-radiokanavalla. Ohjelman nimi on Youth Vibes. Siellä meidän oli siis tarkoitus puhua. Huomattiin paikalle saavuttuamme, että muitakin tuttuja töistä oli tulossa radioon. Mentiin sitten porukalla pienehköön koppiin, jossa oli pyöreä pöytä ja kolme radiomikrofonia.

Ensimmäisenä ääneen pääsivät YDD:n kolme muuta työntekijää, jotka kertoivat Commonwealth-tapahtumasta. Heidän jälkeensä oli minun, Ellin ja ohjaajamme vuoro. Kyllä jännitti! Ohjelman juontaja istui toisessa kopissa, johon näki lasisen läpi. Hän kyseli minulta ja Elliltä sekä ohjaajaltamme kaikenlaista meidän harjoittelusta ja kokemuksistamme. Lopuksi saatiin vielä terveisetkin lähettää. Ohjelman juontaja oli muuten aivan innoissaan, kun kerrottiin, että Suomesta perhettä ja kavereita kuuntelee netin kautta lähetystä! :D

Meidän hetki parrasvaloissa oli ehkä yhteensä (välissä olleita biisejä lukuunottamatta) noin 15-20 minuuttia. Ensimmäinen fiilis itsellä lähetyksen jälkeen oli helpotus siitä, ettei mokattu. Sen jälkeen suuri itsensä ylittämisen tunne ja innostus. "Me tehtiin se! Me oltiin radiossa!". Ollaankin naurettu, että tää oli varmasti meidän eka ja vika kerta radiossa ikinä ja sekin tapahtui toisella puolella maapalloa! Ja ihanaa, että meillä oli perhettä ja kavereita kuuntelemassa myös sieltä Suomesta!

Tätä kokemusta varmasti muistellaan vielä vanhoina mummoinakin!



- Maikku